Haavan hoitoa

Jos haavan kanssa ei olisi tullut ongelmia oltaisiin jo kotona. Toivo on megareipas ja antaa putsata haavan hienosti. Koska poika ei enää ole kipeä niin vauhtiakin piisaa päivissä. Eilen päästiin rattailla vähän ulkoilemaan. Tuuli on vaan niin kova ettei hirveän kauaa viitsitty olla. Antibiootot vaihdettiin tänään suunkautta meneviksi. Kakkanäyte oli puhdas ja nyt odottelemme koska toiselle osastolle tulisi tilaa ja pääsemme palaamaan sinne. Tulehdusarvot ovat kovassa laskussa ja Inr arvokin taas hoitotasolla. Viikonloppu piikitettiin taas klexanea. Haavaa hoidetaan kaksi kertaa päivässä. Aamuisin kirurgi ja iltaisin hoitaja. Nyt aikovat opettaa sen minulle ja suunnittelevat meidän kotiuttamista loppuviikosta.

Isä toi Toivolle viikonloppuna omia vaatteita. Ihanaa kun voi pukea omiin vaatteisiin, Toivo näyttää heti paljon terveemmältä. Viikonloppuna ehdittiin käydä pulkkamäessä ja luistelemassa. Saunakin on lämmitetty nyt kahtena iltana. Tytöt jäivät nyt tänne ja minun äitini on vuorostaan lapsenvahtina. Toivo taistelee edelleen unta vastaan ja tytöt odottavat minua lukemaan satua. Tää on taas tämä tunne kun pitäsi olla kahdessa paikassa samaan aikaan.

Haava ongelmia

Osaston lääkäri oli edelleen aamulla meitä kotiuttamassa kunnes muistutin haavasta. Ensin sitä kävi katsomassa kardiologi selvää mätää sieltä haavsta valui kun lappuotettiin päältä pois. Sitten paikalle pyydettiin kirurgi. Kirurgituli ja pusersi mädät haavasta pois ja huuhteli sen hyvin keittosuolalla. Nyt toivotaan parasta ettei mätä lähde menemään sisälle päin. Jos näin käy pitää haava avata sitten taas leikkurissa. Vahva antibiootti aloitettiin suonensisäisesti.

Täällä on ihana leikkitäti joka käy joka päivä kysymässä haluaako Toivo jotain uutta lelua tai muuta touhua. Tarjoaa myös leikkiseuraksi jos haluan käydä syömässä. (kai) suomalaiseen tapaan en voi ottaa apua vastaan vaan kieltäydyn leikkiseurasta ja hiivin sitten syömään kun Toivo nukkuu. Niin ärsyttävää olla riippuvainen muista. Aina pitää pyytää hoitajaa jos jotain haluaa tai joku on loppu. Tuntuu turhauttvalta soittaa kelloa ja pyytää puhtaita vaatteita tai vaippoja saati ruokaa. Palvelu on toki hyvää, mutta olisi ihana voida lämmittää lapsen ruoka itse. Päivän tärkein rutiini äidin päälle on varmaan ikkuna verhojen avaaminen aamuisin ja sulkeminen iltaisin. Se on ainoa asia mitä voin itse kunnolla hallita.

Erilaista viihdykettä ollaan yritetty keksiä, tänään tehtiin auto pöydästä ja rakennettiin maja. Parasta silti on tuttipullot ja ruiskut. Monitoria ja ruokapumppuakin Toivo kovasti opettelee käyttämään ja haluaa aina itse soittaa hoitajakutsua. Pirteämpi poika selvästi mitä eilen.

Infektioosastolla edelleen

Elo on sujunut aikas hyvin. Toivo tosin on kyllästynyt ja heittelee vaan leluja pitkin lattiaa. Cerppi on laskusuunnassa, mutta edelleen korkea. Maanantaina todettiin adenovirus. Ripuli jatkuu edelleen, eikä olla varmoja mistä se johtuu. Uudesta maidosta mikä vahingossa jäi tehon jälkeen ruokavalioksi vai antibiootista vai tuosta pöpöstä. Tänään antibiootti vaihdettiin suunkautta meneväksi. Kotiinkin jo melkein päästiin, mutta kardiologi näki paremmaksi että jäädään vielä. Nyt mennään päivä kerrallaan kotiinlähdön kanssa. Toivo on aika väsynyt, mutta kukapa ei olisi kun ripulia tulee useampi kerta päivässä. Haavakin alkoi tänään erittämään jotain nestettä, josta otettiin näyte. Lääkäri käy sitä ihmettelemässä vasta huomenna.

Infektioosastolla

Eilen Toivo oksenteli jokaisen ruoan lopuksi. Ripuli on jatkunut koko ajan ja pylly alkaa olemaan tosi kipeä. Aamulla olikin huone eristetty, Toivon ripulin takia. Pian aamusta päätettiin meidät siirtää eristyksiin infektioosastolle. Toivoa hoitanut hoitaja oli tullut myös vatsatautiin ja tästä syystä tehtiin diagnoosi myös Toivole. Tiedä sitten mistä tartunnan saanut. Tänään oksentelua on vielä ollut, mutta maltillisempaa.

Toivo oli ihmeissään uudesta paikasta ja äidillä tuli tippalinssiin. Koska nämä vastoinkäymiset lopuvat? Antibioottia jatketaan ainakin viikonlopun yli. Tulehdusarvot olivat 30. Kuivumaan ei ole onneksi päässyt ja aloitettiin vielä suonensisäisen nesteytys. Kanyylikin meni tukkoon ja uutta jouduttiin pistämään tosi monta kertaa. Unet jäi Toivolla tänään vähiin ja nukahti jo seitsemältä. Viiminen tunti leikittiin pehmoleluilla nukketeatteria. Toivo tykkäsi kovin ja äidilläkin oli hauskaa keksiä satuja. En muista koska olisin leikkinyt nukketeatteria. Nyt vain toivotaan ettei äitikin tule kipeäksi. Muuten Toivo joutuu viettämään päivät yksin eristyshuoneessa.

Ps. Hassusti kuvat kääntyvät väärin päin kun blogailen sovelluksella, enkä saa niitä käänettyä oikeinpäin. En myöskään saa kuvia tekstin väliin. Onko jollain vinkkejä?

Parempi päivä

Eilen oli kuumeilua ja kuume sahas ees taas lääkkeen vaikutuksen mukaan. Nukkua Toivo ei pystynyt kunnolla, levotonta unta pienissä pätkissä. Toinen antibiootti aloitettiin varmuuden vuoksi rinnalle ja tahdistinpiuhat poistettiin sydämestä. Toivo saturoi nyt sellaisen 80-86, eli paljon paremmin kuin ennen leikkausta.

Tänään olikin aamulla vastassa virekä poika vaikka yö olikin ollut levoton. Tulehdusarvot laskussa ja kyllä näkyi voinnissa. Toivo jaksoi leikkiä pitkän aikaa ja jopa naurua saatiin kuulla. Päivällä päästiin jopa leikkihuoneeseen keuhkokuvan jälkeen. Ei tosin ehditty olemaan kauaa, kun piti mennä ultrattavaksi. Unta vastaaan taistelu on kova ja päikkärit kestivät alle tunnin. Illalla olikin väsynyt poika ja väkisin pidettiin hereillä jotta nukahtaisi sitten yöunille. Syötiin siten maissinaksuja ja voileipäkeksiä illalla.

Talolla odotti kaamea yllätys. Mona saapui tänään siskoni kanssa ja oli juuri oksentanut ennen kuin tulin. Ei kauaakaan kun porukka oli pakattu autoon kohti kotia ettei vaan ehdi tartuttamaan minua. Mea lähti myös mukaan koska oli viettänyt päivän siskon kanssa. Pikkuneiti ei vissiin edes ymmärtänyt mitä tapahtui kun niin reippaana lähti. Itsellä teki pahaa kun ei voinut edes halata kipeää tyttöä.

Kuumeilua

Aamulla Toivo oli virkeä ja leikki innokkaana. Äitille tais vähän mököttää ja halusi leikkiä vaan mummun kanssa. Ruoalla alkoi ähistä ja olo vaikutti tukalalta. Särkylääkkeen voimin sai nukuttua ja sitten nousi kuume. Päätettiin laittaa k
anyyli ja aloittaa antibiootti suoraan suoneen ja nesteytys. Keuhkokuvassa poikettiin, mikä oli onneksi puhdas. Joku pöpö siellä nyt jyllää. Pitää toivoa antibiootin alkavan pian tehoamaan. Loppu päivän poika olikin ihan sippi. Ei edes itkeä jaksanut verikokeiden ottoa.
Ps. Tulee nyt lyhyesti ja ytimekkäästi, äitikin sippi näin iltaisin.

Osastolla

Eilen happiviiksille siirtyminen meni ongelmitta ja Toivo pääsi sylittelemään ensin isin kanssa ja seuraavalla vieraillula äidin kanssa. Leikkiäkin jaksoi sylissä ja pieni hymyn poikanenkin irtosi. Tänään Toivo siirtyi osastolle. Oli ihan ihmeissään ja katseli vaisuna ympärilleen. Sylissä istui melkein koko päivän. Kun laski sängylle tuli huuto. Iltaa kohden jo huomasi etten lähde mihinkään vaikka sänkyyn laskinkin. Vihdoin malttoi sitten käydä nukkumaankin. Happiviiksetkin saatiin jo sammuttaa. Varmuudeksi jätettiin vielä yökis päähän. Lääkkeitä menee melko satsi ja maha onkin niistä sekaisin.

Eilen päästiin asumaan mäkäri taloon ja lapset ovat viihtyneet paremmin. Isäntä ja Mona lähtivät tänään takaisin kotiin, jotta saavat ensi viikon opiskella. Mummu tuli sitten vaihdossa Mean seuraksi. Neiti kun päätti ettei lähde kotiin ennen kuin Toivokaan.

Tasaista toipumista

Toivo toipuu pikkuhiljaa. Isompia takapakkeja ei ole tullut ja lääkkeitä on päästy purkamaan hienosti. Enää menee jatkuvana yksi sydämentukilääke. Morfiinikin on lopetettu, toki saa sitä tarvittaessa. Happiviiksillä elo ei sujunut ja Toivo sai c-pap laitteen auttamaan hengittämisessä. Tänään kun typpihoito lopetetaan koitettaan viiksiä uudestaan. Dreenit poistettiin eilen aamulla ja Toivo on ollut pieniä hetkiä hereillä. Hyvin on antanut hoitajien tehdä hommiaan. Äidille onkin sitten kiukutellut, kun ei ole päässyt vgielä syliin. Aamulla yritettiin, mutta letkut ei riittänyt. Siitäkös huuto vasta tulikin. Minä makasin sitten Toivon päällä (paino ei tosin ollut Toivon päällä) ja pusuttelin poskea. Siihen hetkittäin rauhottui. Eilen juotiin vettä niin että hoitaja piti Toivoa istumassa sängyssä. Kova jano olikin ja Toivo joi ahnaasti. Veden loputtua alkoi huuto ja paineet ja sykkeet nousi, saturaatiot laski. Voi sitä koneen kilkatuksen määrää. Pelolla odotan, että sanovat Toivon ärtyvän liikaa vierailuista ja sanovat ettei voida mennä. Pian toivottavasti osastolla. Toivollekkin sanoin, että nyt levätään. Osastolla saa olla sitten sylissä.

Nyt sain vihdoin kuviakin. Ensimmäisenä Toivo leikkauspäivänä hengityskoneessa. Toisessa tänään aamulla ja nyt nenässä tuhisee c-pap.

Leikkauspäivä

Aamulla olimme osastolla ennen seitsemää. Seitsemältä esilääke ja puuduttavat rasvat pistos kohtiin. Kahdeksalta hoitaja tuli sanomaan että lähdetään, ei ihan ehditty kun toinen hoitaja tulee kertomaan ettei saa vielä mennä. Teho on täysi ja selvitellään saadaanko sinne tänään tilaa. Yhdeksän jälkeen lääkäri yritti laittaa kanyylin jotta saadaan nesteytettyä. Ei onnistunut laittamaan, suonet ihan hukassa. Päättivät soittaa anestesialääkärin laittamaan. Tällöin tieto että todennäköisesti leikataan, mutta kellonajasta ei tietoa. Puoli kympiltä tultiin sanomaan kohta. Toivo oli ihan kiukkuinen, varmasti nälkäinen ja kun esilääkkeen takia ei päässyt lattialle ettei telo itseään. Kymmeneltä Toivoa lähdettiin viemään. Pieni huusi kuin syötävä ja äitiä riisti sydämmestä. Autossa itkin ja mietin miksi? Syytin itseäni lapsen koettelemuksista.

Kirurgi soitti puoli neljän aikoihin ja kertoi leikkauksen sujuneen hyvin. Saturaatiot olivat nousseet heti kollateraalin sulkemisen jälkeen 76:sta 86. Laajennuksesta tehty nyt iso jotta ei taas heti tarvitse korjata.

Teholla oltiin puoli viiden aikoihin. Toivon väri oli ihan eri, kädet ja jalat olivat nyt saman väriset kuin meillä muillakin. Illalla vielä soittelin niin olivat ottaneet pois hengityskoneesta, kun Toivo oli ruvennut heräilemään. Toivottavasti pärjäilee pelkillä viiksillä eikä takapakkeja tulisi.

Esitutkimuspäivä

Päivä takana ja lapset unessa sängyissään hotellissa. Toivo oli todella reipas vaikka päivä olikin pitkä. Ekg, verenpaineet, saturaatiot ilman itkua. Lääkärille antoi jopa tuttinsa että saatiin katsottua suuhun. Ultra meni teletappeja katsellessa. Ainoat itkut tulivat verikokeissa ja keuhkokuvan otossa. Kiinnipitäminen oli tosi tylsää ja Toivo venkoili ihan hirveästi. Pissanäyte pussi laitettiin heti päivän aluksi, mutta kahdet pissat pääsi vaippaan livahtamaan ja pissanäytettä odotellessa meni kolme tuntia kaiken muun jälkeen. Siskot alkoivat käymään kierroksilla pienessä leikkihuoneessa, joten pinkaisivat välissä syömään. Välillä kävi jutellemassa anestesia lääkäri ja kirurgi. Leikkauksen pitäisi olla helppo verrattuna edellisiin leikkauksiin. Nyt vaan toivotaan että aamulla teholla tilaa, jotta leikkaamaan päästään. Illalla käytiin vielä hesessä syömässä koko sakki. Toivo veteli majoneesia onnessaan. Aamulla osastolla pitää olla 6.45 ja illalla käytiin jo kunnon pesuilla, ettei koko sakki herää aamulla kun häärittäisiin kylppärissä. Jännityksellä odotetaan huomista päivää.

Elossa edelleen

Pitkän tauon jälkeen yritän taas jatkaa kirjoittamista. Yski syy tähän on tuleva leikkaus. Leikkauksen pitäisi olla jo torstaina. Huomenna aamusta suuntamme Helsinkiin esitutkimuksiin. Edelleen skeptisesti epäilen leikkauksen peruuntumista. Yksi aika kun jo peruuntui tältä viikolta. Toivon vointi heikentynyt selkeästi ja toivon voinnin paranevan leikkauksen myötä vaikka tietysti onkin rankkaa taas viedä Toivo leikaukseen. Voinnin huonomisen näkee parhaiten fyysisenä väsymisenä. Päivät ovat täynnä itkua, kun ei jaksa tehdä sitä mitä haluaa. Hengitys on raskasta pienenkin rasituksen jälkeen. Toivo otti jo muutaman askeleen ilman tukea, mutta nyt on kävely harjoitukset loppuneet kokonaan. Syöminen on loppunut myös täysin. Nesteitä menee jonkin verran.

Iloisena yllätyksenä Toivo jaksoi olla ulkona kun lämpötila oli lähellä nollaa. Ensimmäisen kerran Toivo nautti lumesta ja mäenlaskusta. Kun pakkanen taas nousi ei ulkoilu ollut kuin paikallaan istumista ja kitinää. Olemme olleet siis paljon sisällä ja kodin touhut alkavat kyllästyttämään. Toivo innostuukin aina kun pääsee johonkin kylään. Harmi että kyläilytkin ovat olleet vähissä infektion pelossa.Aamuisin Toivo viihtyy pitkään yläkerrassa johon ei oikeastaan päivällä pääse. Siellä kun on tyttöjen leikit levälteen. Toivo melttookin rappujen alapäässä ja huutelee Meaa. Joitain sanoja on ruvennut tulemaan, äitiä ei vaan meinaan kuulua. Toivo on kova tutin syöjä ja huuto tulee jos sen koittaa piilottaa. Leikkauksen jälkään aloitan vieroittamisen. Pitäkööt lohtunsa nyt vielä.

Omat fiilikset ovat yhtä vuoristorataa. Pelkoa ja toivoa. Aaioiden järjestelyä. Tekemisen keksimistä itselle. Kaiken maailman pieniä projekteja jotta saan ajatukset muualle. Tänään tuli kyllä itku kun vein Toivon illalla nukkumaan. Toivottavasti saan tuoda pojan takaisin kotiin, omaan petiin nukkumaan.

Ps. En tiedä yhtään miten nuo kuvat tulevat kun harjoittelen nyt tabletilla postaamista. Laatukin niissä on aika surkea, tässä kun ei ole kauhean hyvä kamera.