Toivo aloitti kunnon pulauttelun kun kotiuduttiin Helsingistä. Ravitsemusterapeutin kanssa vähennettiin maitomäärää ja pulattelu väheni selvästi. Kunnes parin päivän päästä yltyi taas ja oikeastaan joka ruualla tulee maitoo takaisin päin. Nyt pari viimeistä yötäkin pulauteltu. Välillä tulee kunnon paineella ihan nenästä asti ja välillä vain suullinen. Pulauttuksen voi useasti aavistaa, Toivo alkaa kiukkuaan, muuttaa väriään ja on sen oloinen kuin tukehtuis ja sit se tulee. Mä olen nukkunut yli huonosti kun joka kerta kun sängystä kuuluu ääntä ryntään kääntää poikaa kyljelleen ettei vaan oikeesti tukehdu siihen pukluunsa. Tapaninpäivänä mahakin alkoi reistaileen ja vaippaa sai vaihtaa kiitettävästi. Kun viime yönä vaihdoin kolme kertaa vaipan päätin soittaa aamusta polille ja kysyä oksentelusta ja ripulista. No arvatenkin sinne näytille ja sillä fiiliksellä jo lähdin että osastolle mennään. Verikokeissa merkkejä kuivumisesta ja poika osastolle saamaan osmosalia. Mitään syytä ripulille tai pulauttelulle nyt ei ole vielä keksitty. Itse mietin voisiko peg-letkussa olla jotain häikkää kun sen jälkeen tuo pulauttelu alkoi reipastumaan? Vai onko syynä huonontunut sydäntilanne ja osui nyt vaan samaan jamaan letkun laiton kanssa? Joulu saatiin sentään olla kotona ja nyt päästiin taas aloittamaan arki ihan vauhdilla.
Toivo sai ison kasan lahjoja, kiitos kaikille. Pukista poika ei ymmärtänyt mitään, mutta hauskaa taisi olla silti. Tapaninpäivä viettettiin sähkökatkon takia kynttilänvalossa, vähän Toivoa ihmetty kun oli hämärää aamulla, mutta hyvin senkin silmä tottui hämärään. Joulukuusi jäi Toivon osalta vielä koskemattomaksi, ehkä sitten ensi vuonna voi käydä kähveltään koristeita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti