Maanantaina olin niin kiukkuinen ja väsynyt istuttuani yli kolme tuntia taysissa verikokeiden takia. Lisäksi INR on ollut matala viikonlopusta asti, joten Toivolle on piikitetty klexanea kaksi kertaa päivässä. Siispä ajoimme maanantaina illalla sairaalle takaisin, hirveässä lumimyräkässä tietenkin. Kotimatkalla sitten hokasin, että asenteeni on pyllystä tuota ravaamista kohtaan eli jos se ei muutu niin ei tule päivistä sen parempia. Voitaishan me olla vielä sairaalassa säätämässä marevan annoksia kohdalleen, nyt saadaan olla kotona. Tiistai aamuna olikin paljon parempi mieli ja lähdimme hymyssä suin aamupäivällä ajelemaan taysiin ja illalla takaisin. Tänään ei klexane piikkiä enää onneksi tarvittu.
Sen verran otti kuitenkin päähän tuo ravaaminen, että selvittelin kuinka asia voisi hoitua helpommin. Huomenna verikoe reissulla opetellaan sitten pikamittarin käyttöä ja saadaan se kotiin. Lääkärit oli ensin toista mieltä asiasta, mutta kyllä asiat aina järjestyy kunhan niihin ottaa sen kannan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti