On niin hirveän tärkeää. Ilman sitä olisin tullut hulluksi, vaipunut epätoivoon, ties mitä. Niin rakkaiksi ja tärkeiksi ovat tulleet nämä uudet ystävät. Olen oppinut käsittömän paljon heiltä. He ovat myös aina saatavilla kun heitä tarvitsee. Olen sanoin kuvaamattoman onnellinen heistä. Näihin ihmisiin tuskin olisi muuten koskaan tutustunut.
Vertaistuella on myös varjopuolensa. Vaikka oman perheen asiat ovat hyvin ja voit olla murehtimatta. On aina joku kenen puolesta joutuu pelkämään ja murehtimaan. Ei ole mennyt montaakaan päivää ettei toisten huolet pyörisi päässä. Raskasta.
Liekö syynä vertaistuki ja sen varjopuolet vai oman ajatusmaailman muuttuminen, mutta enää en osaa heittäytyä. Nauran vähän, hauskan pitäminen ja juhliminen ei kiinnosta. Kuinka voi juhlia kun joku taistelee elämästä?
Siltikin, vertaistuessa on voimaa! Hakeutukaa sen pariin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti