tiistai 14. toukokuuta 2013

Äidin oma päivänsäde



Ne pienet hetket arjessa, jotka saa hymyn huulille vaikka kuinka väsyttäisi tai kiukuttaisi. Huudan miehelle taas kerran, tule katsomaan. Pieniä askelia, mutta niin suuria äidille. Joka kerta ne tuntuvat ihmeeltä. Sydän sulaa veikeälle hymylle vaikka hymyiliä olisi juuri kaatanut kukkaset lattialle. Muumitalosta kuuluu huutoo, äittii, äittii! Huutajaa ei näy missään, mutta sieltä se sitten kurkkaa yläkerrasta ja niin kovin ylpeänä itsestään. Äidille taitaa tulla kiireinen kesä, ei taideta loikoilla viltillä niin kuin viime kesänä. Mutta ei haittaa, onnellisena ja ylpeänä vaikka välillä varmasti ärtyneenä juoksen perään.