torstai 23. kesäkuuta 2011

3 viikkoa vielä

ja sittenkö poksahdan? Toivottavasti :)

Tänään sovittiin neuvolan tädin kanssa etten käy enää siellä kun omassa olossa ei ole valittamista. Seuraava kontrolli Taysissa 2 viikon päästä. Silloin ajattelin pakata laukut valmiiksi jos vaikka sanovat että kohta tulee ja lähettävät Helsinkiin odottamaan synnytyksen käynnistymistä.

Iltaisin mietin miten saan nuo tytöt katsomaan vauvaa sairaalaan mahdollisimman pian. Aluksi ajattelin että käyvät vain katsomassa vauvaa ja lähtevät takaisin mummulaan. Nyt olenkin päätynyt siihen että ovat leikkaukseen asti Hesassa ja sitten menevät takaisin mummun hoiviin. Saadaan me sitten jännittää kaksistaan leikkauksesta toipumista ja saavat sisaretkin viettää muutaman hetken ennemmän pikku veljen kanssa jos leikkaus ei menekään hyvin. Ajatus saa mut joka ilta itkemään. Olisikohan sittenkin nuoremmalle helpompi käsittää toisen pois meno jos ei ikinä näkiskään? Nytkin ihmettelee kuinka äidin mahassa voi olla vauva ja esittelee sitten omaa mahaansa ja vauvaansa. Ei selvästikkään käsitä mitä on tulossa, että hänestä tulee pian isosisko. Jos tytöt ei näkisi Toivoa tietäisin katuvani sitä usein, haluan heidän tietävän miksi äiti on surullinen ja tietävänsä että heillä on joskus ollut pikkuveli. Toivottavasti asiat ei mene näin vaan saamme nauttia Toivon seurasta pitkään ja tytöt tutustua pikkuveljen kaikkiin ihaniin ja kamaliin puoliin.

torstai 9. kesäkuuta 2011

Paremmalla mielellä

Helsingin reissu meni kaikin puolin hyvin, mulla oli tosi hyvä fiilis sieltä kotiin tullessa toisin kuin viimeksi. TAYSissa ollutta nestettä ei sydänpussissa ollutkaan mikä piristi mieltä kummasti.

Nyt vain odotellaan, vielä 5 rv jäljellä. Oma fyysinen olo mitä mainioin vaikka hellettä riittää ja henkisesti vain odotan synnytystä enemmän kuin muuta. Esikoisen kanssa juteltu parina viimeisenä päivänä paljon Toivon tilasta, siitä mitä sairaalassa Toivolle tehdään, missä Toivo siellä on, voidaanko pitää Toivoa sylissä, jopa kuolemasta ja ihan itkemättä. Mä taidan vihdoin hyväksyä tän asian. Veikkaan että sitten kun näen Toivon teholla itken taas, pienen kultani kaikkien koneiden keskellä, mutta siellä on kaikkein paras tiedän sen.

Suurinta ressiä aiheuttaa pinnasänky, sen yhtä osaa ei löydy mistään. Joudun siis hommaan uuden sängyn! Muutenkin nyt tekisi mieli rakentaa "pesää", muille lapsille on tässä vaiheessa ollut kaikki valmiina, nyt ei mitään. Ei edes paikkaa vaatteille, joko uskaltaisi käydä ostamassa lipaston tai kaapin vaatteille?