Tässä blogissa käsittelen omia ajatuksia ja kerron kuinka matkamme etenee lapsemme sairastaessa vakavaa sydänvikaa.
sunnuntai 28. huhtikuuta 2013
Ihana kevät
maanantai 15. huhtikuuta 2013
Onnellinen?
Voinko olla onnellinen kun poika ei syö, on melkein vuoden ikäisiään jäljessä kehityksessä? Väsyttää, eikä levon hetkeä näy. Nyt pitäisi auttaa toista syömään, auttaa toista oppimaan. En vain jaksaisi. Koska saan levähtää? Mietin, onko oikeasti väljä jos ei syö? Eikö ikä tee tehtävänsä ja sitten joskus syö itsekkin? Eikö aika tee tehtävänäsä ja kävely alkaa sujumaan? Oppiiko itsestään, herääkö mielenkiinto?
Yritän nauttia tästä pelottomasta hetkestä, tuntea onnen ja antaa sen vallata minut. Miksi, voi miksi on yritettävä olla hyvä äiti siten kuin se määritellään? Miksi on vaikeaa olla hyvä äiti omalla tavallaan?
sunnuntai 7. huhtikuuta 2013
Mietteitä
Mietin uskaltuisiko kerhoon? Mea kaipaisi kovin kaveria, mutta uskaltauuko kuitenkaan kenekään kanssa leikkimään? Tuleeko sieltä vielä kaikki pöpöt kippuun? Onko se yhtä hirveä kokemus kuin viimeksi? Kun Mea vain itki haluavansa kotiin ja Toivo karkasi omille teilleen, enkä ehtinyt perään kun Mea roikkui kiinni jalassa. Lähdimme noin tunnin jälkeen kotiin. Onko Mea jo kehittynyt tarpeeksi selvitäkseen isosa joukossa vieraita ihmisiä? Ja totta puhuen, minäkin viihdyn hyvin kotona, mutta niitä kavereita ei vaan ilmesty tänne kotiin.
Mietin kehittyykö Toivo ikätasoisesti? Pidän vielä Toivoa ihan vauvana vaikka on jo oikeesti aika iso poika. Heräsin tällä viikolla. Mitä kuuluisi jo osata? Osaako tehdä nuppipalapelejä? Ei, ei Toivoa kiinnosta. Palat lentää vaan pitkin lattoita. Kokoaako tornin? Ei, ei Toivoa kiinnosta palikatkaan. Puhuuko? Ei, Toivo hokee vain pappaa. Osaa sanoa myös kissa, isi, lisää, kiitos ja koiran nähdessään sanoo vuh vuh. Onneksi kuitenkin ymmärtää puhetta. Pitäisi vaatia varmaan enemmän.
Mikä Toivoa sitten kiinnostaa? Piiloleikit, ne on parhautta ja niissä irtoaa isot naurut. Riehuminen, kiipeily, tiskikoneen tyhjennys ja vesileikt ovat myös huippuja. Mona oli tuossa iässä kova tiskaamaan, voi sitä veden roisketta ja iloa. Toivo tykkää myös laittaa tavaroita purkkiin ja ottaa sieltä pois. Myös kaikki tekniset vempaimet kiinnostavat ja aurinkolasit.
Onko palapelit, kirjat ja värittäminen tyttöjen juttuja? Niitä tytöt ovat tehneet tuon ikäisenä. Toivo kyllä myös matkii siskojaan ja haluaa myös prinsessa kruunun päähänsä. Koska tulee lapsille luontainen ymmärrys, mikä on tyttöjen ja mikä poikien? Siihen saakka Toivo saa leikkiä prinsessaa ja heilua barbi kädessä. Kahden tytön äitinä koitan nyt ruveta selvittämään poikien saloja. Vai onko niillä edes salaisuuksia? Miehet kun yleensä ajattelevat asiat yksinkertaisesti eikä niistä tehdä turhan monimutkaisia.
Koska Toivo on nyt äidistäkin jo iso poika sai hän ison pojan hiukset. Vauvamainen takatukka hävisi kun isi käytteli eilen konettaan.