sunnuntai 28. huhtikuuta 2013

Ihana kevät

Ihanat ulkoiluilmat ovat saaneet perheen ulkoilemaan monta tuntia päivässä. Lapset olivat innoissaan kuralätäköistä, trampoliinista, hiekkaleluista, polkupyöristä ja Toivolle löytyi lumen alta myös plaston(?)auto. Vielä ei osaa potkia vauhtia, mutta äiti vetää köydellä sitä perässään. Harmikseni kuralätäkkö kuvat menivät puhelimen mukana huoltoon ja jäivät sinne. Toivo melkeinpä ui siellä ja koko naama oli kuravedessä. Ensimmäiset makkarat on tullut grillattua ja Toivo halusi myös omansa. Äidin makkarasta maistaminen ei käynyt ollenkaan.


Muumitalo siivottiin yhdessä Mean kanssa ja nyt ötökkäkammoinen tyttönen uskaltaa taas leikkiä siellä. Hienosti Mea ottaa Toivon mukaan leikkeihinsä ja ovatkin aika hassun hauska pari. Lapset antavat äidin tehdä hyvin pihahommia ja Mea tykkää myös auttaa. Leikkasi sitten myös vähän marjapensaita, kun itse leikkelin vanhoja kukkia. Sisällä rapuista poistettiin portti ja Toivo on löytänyt uuden lempipaikkansa. Makoilee Monan sängyllä ja kurkistelee pikuisesta ikkunasta ulos. Mona kavereineen Toivoa siellä sitten naurattaa tempuillaan. Aika helpotus, kun ei tarvitse keksiä mielekästä tekemistä Toivolle kun muut ryntäävät ylös nauramaan ja riekkumaan. Usein on tullut pojalle suru kun ei ole päässyt mukaan.


Toivo ei syö määrällisesti vieläkään paljoa, mutta maistelee kovinkin mielellään. Ruokaa tarjotaan pari kertaa päivässä ja syö jos haluaa. En tyrkytä lusikalla ja kehun, kun vaan sekoittaakin ruokaansa. Jospa näin saisi rauhassa tutustua ruokaan ja toivon että alkaa omaan tahtiinsa syömään. Yksi ilta syötiin lättyjä iltapalaksi. Toivo ei niinkään välittänyt lätystä, mutta vanilijakastike kelpasi ja mansikka. Halusi myös lautaselleen sokeria, kun tytötkin. Kuinkakohan moni lapsi saa ruokalusikkallisen sokeria vaan kun pyytää? Tai luvan kanssa sotkea minkä sielu sietää? Toivolla taitaa olla ihan omat säännöt vaikka kuinka pitäisi kohdella tasavertaisesti. No, kaippa meillä on tytötkin tuossa iässä saaneet vielä leikkiä ruoalla. On myös hassua kuinka paljon Toivosta on kuvia syödessä. Kuitenkaan ei edes syö mitään. Nämä on vähän kuin vertaisi siihen kun lapsi tekee jotain ensimmäisen kerran ja siitä on saatava kuva.



maanantai 15. huhtikuuta 2013

Onnellinen?

Katson lapsia leikeissään, olen onnellinen. Onnellinen, nyt voi hetken hengittää. Ei tarvitse pelätä koko ajan. Nautitaan tulevasta kesästä ja normaalista arjesta. Huolehditaan sitten vuoden päästä. Takaraivossa jyskyttää. Oikeastikko, vai vain tänä hetkenä?
Voinko olla onnellinen kun poika ei syö, on melkein vuoden ikäisiään jäljessä kehityksessä? Väsyttää, eikä levon hetkeä näy. Nyt pitäisi auttaa toista syömään, auttaa toista oppimaan. En vain jaksaisi. Koska saan levähtää? Mietin, onko oikeasti väljä jos ei syö? Eikö ikä tee tehtävänsä ja sitten joskus syö itsekkin? Eikö aika tee tehtävänäsä ja kävely alkaa sujumaan? Oppiiko itsestään, herääkö mielenkiinto?
Yritän nauttia tästä pelottomasta hetkestä, tuntea onnen ja antaa sen vallata minut. Miksi, voi miksi on yritettävä olla hyvä äiti siten kuin se määritellään? Miksi on vaikeaa olla hyvä äiti omalla tavallaan?


sunnuntai 7. huhtikuuta 2013

Mietteitä

Mietin uskaltuisiko kerhoon? Mea kaipaisi kovin kaveria, mutta uskaltauuko kuitenkaan kenekään kanssa leikkimään? Tuleeko sieltä vielä kaikki pöpöt kippuun? Onko se yhtä hirveä kokemus kuin viimeksi? Kun Mea vain itki haluavansa kotiin ja Toivo karkasi omille teilleen, enkä ehtinyt perään kun Mea roikkui kiinni jalassa. Lähdimme noin tunnin jälkeen kotiin. Onko Mea jo kehittynyt tarpeeksi selvitäkseen isosa joukossa vieraita ihmisiä? Ja totta puhuen, minäkin viihdyn hyvin kotona, mutta niitä kavereita ei vaan ilmesty tänne kotiin.

Mietin kehittyykö Toivo ikätasoisesti? Pidän vielä Toivoa ihan vauvana vaikka on jo oikeesti aika iso poika. Heräsin tällä viikolla. Mitä kuuluisi jo osata? Osaako tehdä nuppipalapelejä? Ei, ei Toivoa kiinnosta. Palat lentää vaan pitkin lattoita. Kokoaako tornin? Ei, ei Toivoa kiinnosta palikatkaan. Puhuuko? Ei, Toivo hokee vain pappaa. Osaa sanoa myös kissa, isi, lisää, kiitos ja koiran nähdessään sanoo vuh vuh. Onneksi kuitenkin ymmärtää puhetta. Pitäisi vaatia varmaan enemmän.

Mikä Toivoa sitten kiinnostaa? Piiloleikit, ne on parhautta ja niissä irtoaa isot naurut. Riehuminen, kiipeily, tiskikoneen tyhjennys ja vesileikt ovat myös huippuja. Mona oli tuossa iässä kova tiskaamaan, voi sitä veden roisketta ja iloa. Toivo tykkää myös laittaa tavaroita purkkiin ja ottaa sieltä pois. Myös kaikki tekniset vempaimet kiinnostavat ja aurinkolasit.

Onko palapelit, kirjat ja värittäminen tyttöjen juttuja? Niitä tytöt ovat tehneet tuon ikäisenä. Toivo kyllä myös matkii siskojaan ja haluaa myös prinsessa kruunun päähänsä. Koska tulee lapsille luontainen ymmärrys, mikä on tyttöjen ja mikä poikien? Siihen saakka Toivo saa leikkiä prinsessaa ja heilua barbi kädessä. Kahden tytön äitinä koitan nyt ruveta selvittämään poikien saloja. Vai onko niillä edes salaisuuksia? Miehet kun yleensä ajattelevat asiat yksinkertaisesti eikä niistä tehdä turhan monimutkaisia.

Koska Toivo on nyt äidistäkin jo iso poika sai hän ison pojan hiukset. Vauvamainen takatukka hävisi kun isi käytteli eilen konettaan.

maanantai 1. huhtikuuta 2013

Pääsiäinen

Pääsiäistä vietetty melko normaalin viikonlopun tapaan. Lisänä suklaamunien metsästystä ja syömistä. Tänään maalattiin myös munia vesiväreillä. Esikoinen on ollut yökylässä ja meillä ollut yökyläilijä. Isäntä rupesi tekemään vessaremonttia. Pihalla yritetty auttaa kevättä ja hakattu jäätä. Kummipojan nimipäivillä kävimme eilen. Onkin aikaa kun ollaan oltu kylässä koko perheellä. Toivo keksinyt uusia jekkuja ja huomenna menemmekin ostamaan valjaat syöttötuoliin. Toivon inrit olleet sekaisin jo viimeviikolla ja mittailinkin arvoa nyt pyhinä joka päivä. Jos minun laskut menee oikein marevan loppuu 9pv päästä. Onneksi sillä Toivo on ruvennut laittamaan hanttiin pistämistä.