tiistai 22. toukokuuta 2012

Pieni pyyntö

Niin moni asia on hienosti täällä meillä. En voi olla kuin kiitollinen mahtaville kirurgeille, kardiologeille ja hoitajille jotta Toivo saa elää. Jotain pientä kuitenkin on meilläkin pielessä. Vanhempien ei anneta olla lastensa luona kun hätä on suuri. Toivohan oli pieni teholla ollessaan, eikä muusta tiennyt. Mutta veisinkö sinne vaikka nelivuotiaan Mean itkemään äitin perään tuntematta hirveää syyllisyyttä, hätää ja tuskaa lapsen puolesta? Aiheesta on kirjoitetu blogikirjoitus leijonaemojen blogiin, voitte käydä lukemassa sen täältä. Asian tiimoilta on myös perustettu adressi. Toivon että moni kävisi sinne nimensä laittamassa. Jospa joskus olisi toisin vaikka uudessa lastensairaalassa.

lauantai 19. toukokuuta 2012

Istun ja ihan yksin

 Torstaina Toivo oppi taas uuden taidon. Oli fyssari perjantaina ihan ihmeissään. Yksin istumisesta ei ole ollut merkkiäkään ja nyt tuosta vain sen hokasi. Toivo nauraa käkättää nyt paljon ennemmän, nauttii selvästi istumisesta. Saa siinä myös leikittyä eikä kaadu vaikka touhuilee. Siskojen kanssa palloittelu on nyt paljon hauskempaa kuin ennen. Mitään itsesuojeluvaistoa ei kuitenkaan ole vaan kun lähtee kaatuun sivulle antaa mennä vaan. Siksi onkin ihan vahdittava kun istuu, mutta ah niin ihana ja hurmaava.



Äitinä tunsin valtavaa ylepyttä uudesta taidosta. Toivo vaikuttaa nyt paljon isommalta pojalta kuin ennen nyt kun ei leiki vain vatsallaan. Eihän mun vauvasta voi tulla vielä isoa, eihän? Ensi viikon tavoitteena saada poika laskeutumaan lattialle ilman suurta vahinkoa. Katsotaan onnistuuko. Ja huomatkaas toisessa kuvassa näkyvät alahampaat. Pari viikkoa niitä tehtiin, mutta nyt on molemmat näkyvillä ja toivottavasti ruokakin alkaisi taas lakkoilun jälkeen maistumaan.



tiistai 15. toukokuuta 2012

Toivo tänään 10kk

Niin se aika vyöryy vauhdilla eteenpäin. Ihan Toivon syntymästä asti menty vauhdilla, mutta parhaillaankin kello tuntuu raksuttavan lujempaa kuin normaalisti. Kirjoittaminen jäänyt siis vähällä. Monta asiaa on viikkoon mahtunutkin. Suurin ja mahtavin niistä on varmastikin se, että Toivo 10kk ryömii! Hitaasti ja varmasti, tapansa mukaan, mutta eteenpäin kuitenkin. Raskasta on, kyllä sen huomaa. Heti kun saa haluamansa kääntyy selälleen huilaan. Matto otettiin pois olohuoneesta nyt Toivo saa vähän paremmin otetta lattiasta.


Viime viikolla oli myös sydänkontrolli. Kaikki entisellään, huoh. Jännitän nykyään hirveästi keuhkovaltimohaarojen kokoa. Muuten Taysilla piipahdettu noin kolme kertaa viikossa niissä INR-testeissä, eikä onneksi ole klexanepiikkejä jouduttu antamaan. Tays:n fysioterapeutin arvioinnissa käytiin ja Toivon kehitys vastaa nyt noin 5-6kk kehitystä. Fysioterapian maksusitoumus jatkuu syksylle ja sitten taas katsotaan tilanne uudestaan. Räkätautia on ilmassa ja yhden yön Toivo nukkuin sitterissä, kun yski niin hirvittävästi. Nyt onneksi vähän helpottanut. Kuitenkin lima saa aikaan oksentelua joten Toivo oksentaa oikeastaan koko päivän. 


Tyttöjen kanssa käytiin lauantaina särkänniemessä kieppumassa. Tietysti viikonloppuun mahtui myös äitienpäivän viettämistä ja olihan jollain viime viikolla synttäritkin. Nyt alkaa juhlat vähenemään ja mies jää pian isäkuukaudella. Hommia onneksi kuitenkin piisaa, kun yläkertaan tehdään yksi huone lisää. Aika siis jatkaa juoksemistaan jospa kesä kuitenkin tulisi ja pääsisi ruohikolle köllimään pikku miehen kanssa.


sunnuntai 6. toukokuuta 2012

Lapsiluku

Nyt se on kyllä meidän perheessä täynnä. Ei sillä että neljännestä lapsesta edes olisin haaveillut. Yksi ilta vain asiaa oikein pohdin. En enää uskaltaisi. Mitä jos olisi taas jotain vikaa, vaikka sydämessä tai muualla. Niin paljon on Toivon elämä avannut silmiä, että tiedostaa hyvinkin ettei läheskään aina kaikki mene hyvin. En jaksaisi uutta sairaalarumbaa. En itse, eikä varmasti lapsetkaan. Monalta asiaa oikein kysyinkin niin sanoi suoraan että vaikka Toivoa rakastaakin niin on rankkaa hälläkin, eikä enää uutta sairasta vauvaa jaksaisi. Surettaa lasten puolesta. Mietin onko tää ihan väärin niitä kohtaan. Toivon ja luotan että Toivon sairaus toisi heidän elmäänsä myös rikkautta ja erilaisia tapoja ajatella. Mietin myös jos neljäs jostain syystä ilmottaisikin tulostaan ja hänellä todettaisiin vaikka HLHS, niin mitä tekisin? En kuitenkaan mitenkään voisi raskautta keskeyttää. Annoimmehan Toivollekin mahdollisuuden elämään, miksi toinen sitä ei saisi saada. Rankkaahan tämä on ollut, mutta rakkautta täynnä. Meidän perheen parhaaksi, kaikkien voimavaroja ajatellen meidän perhe tulee koostumaan kolmesta lapsesta ja kahdesta aikuisesta. Tietysti perheluku voi kasvaa karvaisten lasten avulla.




perjantai 4. toukokuuta 2012

Ulkoilua

Ihanat ilmat ovat hellineet ja päivät kuluneet ulkona. Toivo ei meinaa viihtyä vaunuissa, kun mieli tekisi isojen juttuihin mukaan. Patiolla välillä leikkii hiekkaleluilla ja pääsihän siskon sylissä liukumäkeenkin. Myös trampalla viihtyi hetken äidin sylissä kun siskot hyppivät. Voi kun maa lämpenisi niin voisi laittaa suoraan siihen, mutta pelkään että alkaa paleltaan kun pysyy paikallaa. Päiväunet ovat ulkona puolet siitä kuin sisällä, joten toiset unet nukutaan yleensä sisällä itkuhälyn kanssa kun muu sakki on ulkona.


Syöminen on ruvennut välillä sujumaan paremmin vaikka määrät ovat edelleen pieniä. Toivo on nyt muutaman kerran avannut suun kunnolla auki kun lusikka on lähestynyt. Voi mikä riemuvoitta! Alas on tulossa ensimmäiset hampaat ja tuntuvat vaikuttavan syömiseen jonkin verran. Saas nähdä kuinka sen lusikan suuhun saa kun hampaat on edessä. Toivo myös tykkää päristellä ja kun syödessä sen aloittaa voi olla varma ettei ruokailusta tule enää mitään. Poika on aika vekkuli nykyään.