sunnuntai 6. toukokuuta 2012

Lapsiluku

Nyt se on kyllä meidän perheessä täynnä. Ei sillä että neljännestä lapsesta edes olisin haaveillut. Yksi ilta vain asiaa oikein pohdin. En enää uskaltaisi. Mitä jos olisi taas jotain vikaa, vaikka sydämessä tai muualla. Niin paljon on Toivon elämä avannut silmiä, että tiedostaa hyvinkin ettei läheskään aina kaikki mene hyvin. En jaksaisi uutta sairaalarumbaa. En itse, eikä varmasti lapsetkaan. Monalta asiaa oikein kysyinkin niin sanoi suoraan että vaikka Toivoa rakastaakin niin on rankkaa hälläkin, eikä enää uutta sairasta vauvaa jaksaisi. Surettaa lasten puolesta. Mietin onko tää ihan väärin niitä kohtaan. Toivon ja luotan että Toivon sairaus toisi heidän elmäänsä myös rikkautta ja erilaisia tapoja ajatella. Mietin myös jos neljäs jostain syystä ilmottaisikin tulostaan ja hänellä todettaisiin vaikka HLHS, niin mitä tekisin? En kuitenkaan mitenkään voisi raskautta keskeyttää. Annoimmehan Toivollekin mahdollisuuden elämään, miksi toinen sitä ei saisi saada. Rankkaahan tämä on ollut, mutta rakkautta täynnä. Meidän perheen parhaaksi, kaikkien voimavaroja ajatellen meidän perhe tulee koostumaan kolmesta lapsesta ja kahdesta aikuisesta. Tietysti perheluku voi kasvaa karvaisten lasten avulla.




2 kommenttia:

Piia kirjoitti...

Hyvin voi ymmärtää miksei lapsilukunne kasva. On varmasti sen verran rankaa. Hyvä jättää niitä voimavaroja vielä jatkoonkin =)

M. M. kirjoitti...

Hei! Olen välillä käynyt Toivon kuulumisia lueskelemassa, jotenkin pystyn moneen tilanteeseen 1-vuotiaan erityispojan äitinä samaistumaan. Olet vahva nainen!