torstai 21. maaliskuuta 2013

Uhmaa

Äidin pikku kullannuppu on aloittanut ensimmäisen uhmansa. Enemmänkin huvittavat nuo pienen miehen kiukkukohtaukset. Kieltäähän ei saisi, muuten herra kääntää suun väärinpäin ja alkaa itkemään. Häntä on loukattu ja syvästi. Kun kiellon aiheuttamasta itkusta on selvitty on kokeiltava uudestaan vieläkö kielletään ja mehän kielletään. Voi sitä loukatun pojan ilmettä. Toivo kokeilee rajoja mm. lyömällä, siskot ovat aika tuskissaan.
Toivon pukeminen on nykyään myöskin tuskaa äidille. Kun karkumatka päättyy, sylissä on hyvä venkoilla kun äiti vetää haalaria niskaan. Kengän voi ottaa pois siinä välissä kun äiti laittaa toista hanskaa, huoh. Ymmärryksen määrä on todella suuri. Toivo jaksaa shut hyvin kuunnella ja asioita pitääkin paljon selittää. Nyt tullut myös uudenlainen vaatiminen. Toivo osoittaa asioita ja niitä pitää nimetä hänelle. Kuitenkaan IKINÄ ei mene oikein vaan Toivo vastaa "ei". Lopulta alan nauramaan kun vaihtoehdot loppuvat ja Toivolla on ilkkikurinen ilme naamalla. Toivo vaatii myös pääsyä pöydälle, yläkertaan, ulos ja kaikkiin muihin mahdollisiin paikkoihin mihin ei voi häntä yksinään päästää. Vessassa kiipeää lasten jakkaralle ja haluaa läträtä vedellä. Kiitos äidin joka näytti homman kerran kun halusi hetken rauhan vessapaperin syömiseltä. Ja juu, meillä käydään vessassa lasten kanssa.
Puhetta ei vielä tule, muutama yksittäinen sana. Pappa on yleissana kaikelle ja tarkoittaa myös pappaa. Katselemme monta kertaa päivässä ikkunasta josko pappa ajaisi pihaan. Äiti tulee vain itkiessä, kun on kova hätä että äiti varmasti kuulee. Kuulenhan minä. Mennään on myös yksi paljon käytetty sana. Aamuisin nostan Toivon pois pinnasängystä touhuilemaan makkariin ja Mean huoneeseen ja torkun itse. Jonkun ajan päästä Toivo tulee koputtelemaan ja hokee "ennään". Tämä on vaatimus päästä alakertaan. Äiti koittaa keksiä vielä jotain tekemistä ja jatkaa torkkumista.
Majan rakennus on Toivon lemppari puuhaa. Tai oikeastaan siellä touhuilu. Joka päivä rakennetaan ainakin yksi maja, joskus kaksi tai kolme. Mea on tässä hyvä apuri. Siellä ne sitten konttaavat ja kikattelevat yhdessä. Mea ja Toivo ovat alkaneet myös leikkiä yhdessä tai enemmänkin rinnakkain, mutta Mea ottaa Toivon selvästi nykyään leikkeihinsä mukaan. Alla kuva Toivosta majailemassa.

perjantai 15. maaliskuuta 2013

Odotettu kontrolli

Tiistaina kävimme kontrollissa. Olin odottanut päivää innolla, koska silloin kävimme myös puheterapeutilla. Päivä alkoi fysioterapeutin tapaamisella. Toivo touhusi iloisena ja tutki leluja. Fyssari oli tyytyväinen Toivon kehitykseen vaikka kävelyä ei vielä ole tullutkaan. Muutaman askeleen Toivo kävelee, mutta en sanoisi kuitenkaan että vielä kävelee. Kävely kuitenkin selvästi tulollaan ja nyt annetaan ajan tehdä tehtävänsä. Fyssari näki Toivon viimeksi ennen leikkausta ja totesikin pojan olevan aivan erilainen niin jaksamiseltaan kuin väriltään. Äidin mieltä lämmitti. Aina leikkaukseen vienti on kurjaa, mutta koska tuloksena on aina ollut paljon paremmin voiva lapsi ei leikkaus tunnu ihan niin hirveältä vaan se luo toivoa paremmasta huomisesta.
Puheterapeutilla keskusteltiin paljon tämän hetkisestä tilanteesta. Syöminenhän rupesi jo sujumaan, mutta on kuulemma normaalia sen menevän pieleen jos tulee jotain esteitä. Niin kuin Toivolla nyt flunssa. Syömistäkin kokeiltiin ja selvästi Toivolla raja siinä ettei ruokaa suuhun halua. Vettä kyllä suostui syömään lusikalla ja hammasharjalla, mutta jos välillä koitettiin sosetta meni suu tiukaksi viivaksi. Nyt otetaankin rennosti, eikä Toivolle edes tarjota ruokaa. Pöytään pääsee kun me muutkin syödään ja silloin Toivo juo ja syö vettä. Jos kovasti meidän lautaselta jotain haluaa niin tarjotaan, mutta omaa ateriaa ei Toivolle tarjota. Tutut ja positiiviset asiat pyritään pitämään yllä, mutta negatiivinen asia karsittu pois. Omaa mieltä on rauhoittanut nyt kun ruokaa ei tarvitse tuputtaa tai tuntea huonoa omaatuntoa jos ei tarjoa mitään. Uusi aika sovitaan ensi viikolla, pyritään käymään piakkoin uudestaan.
Sydänkontrollissa olikin kaikki mahdolliset jutut. Verikokeet meni hienosti Toivon osalta vaikka verta ei meinattu saadakkaan. Pienet itkut vain ja sitten ihmeteltiin, mun reipas kultani. Muutenkin Toivo antaa nykyään hienosti tehdä kaikki tarvittavat toimenpiteet. Ultran ajan katseli kotoa mukaan otettua Risto Räppääjää, se on ehdoton suosikki ja toimikin hienosti. Kaikki oli hyvin ja lääkärit olivat tyytyväisiä tämän hetkiseen tilanteeseen. Kunhan flunssa helpottaa aletaan purkamaan pikkuhiljaa diureetteja pois. Marevankin loppuu kuukauden päästä. Paino on ottanut uuden lukeman ja oli nyt 10 030g. Toivo on myös tainnut ottaa kasvupyrähdyksen, pituutta jo 77cm. Leikkausta ennen pituus 74cm. Toki on täysin mittaajasta kiinni ja tulokset heittää aika usein.
Ensi viikolla katsomme ravitsemussuunnittelijan kanssa kasvua ja ravitsemuksen määrää. Toivollehan letkutettaan maitoa vahvempaa apteekista ostettavaa nutrilonia joka on nestemäinen ravitovalmiste. Kunhan tiedän koska rv haluaa uudet mitat varailen neuvolan. En muista yhtään koska siellä ollaan käyty. Myös Mean pitäisi käydä 5 vuotis neuvolassa. Uusi kontrolli on kuukauden päästä.