tiistai 26. helmikuuta 2013

Tutin tuskaa

Toivo on ollut aivan hirmuinen tutin lutkuttaja. Heti kun tutti katosi näköpiiristä alkoi huuto tai oikeastaan se ei koskaan edes hävinnyt kun oli aina suussa. Annoin asian olla. Tiesin että Toivo tarvitsee lohdukkeen sairaalaan ja jos olisi aloittanut karsimaan olisi sairaalassa todennäköisesti tullut takapakkia. Taisin kyllä olla väärässä ja tutista ei sitten ollutkaan enää paljon lohdutusta kun sitä olisi tarvinnut. Nyt olemme olleet pari/kolme viikkoa vähemmällä tutin syömisellä. Edelleen unille mennessä tutti tulee esiin kätköistä sekä ison pipin sattuessa. Automatkojakin ollaan selvitty ilman ja unikin on tullut autossa ilman tuttia. Päiväunien jälkeen luopumisen tuska iskee eikä Toivo anna tuttia millään pois, ainakaan äidille. Siskot sen yleensä saavat houkuteltua tai esim. Monan syntymäpäivillä sukulaismies jota olisi voinut vaikka vierastaa. Vielä ei olla totaalisesti luopumassa. Toivo tarvitsee kuitenkin tutin ultraan. Kunhan kontrollit harvenevat katsotaan sitten. Seuraava onkin 12.3 ja samalla reissulla myös fysiterapeutti ja puheterapeutti kai siihen voisi vielä ottaa ravitsemussuunnittelijan tapaamisen, mutta tuo reissukin taitaa kestää jo puolipäivää.

Inrin kaa oli pientä säätöä loppuviikosta ja käytiin kunnon labroillakin. Inr oli pe kotona 1.7,  onneksi suoninäyte oli 2.1 ja klexane piikiltä säästyttiin. Toivohan on ollut flunssainen ja oksentanut noin kerran päivässä joka sitten sekoittaa inr-arvoa. Maha on jotenkin sekaisin tai ainakin toimii hyvin, noin viisi kertaa päivässä. Ei se ole kyllä vielä normalisoitunut leikkauksen jäljiltä. Raukka on niin herkkä vatsainen, että pienet muutokset näkyy heti vatsantoiminnassa. Olen sitten mittaillut arvoa vähän tiheämmin, ihan oman mielenrauhan vuoksi. Hmm, pitöisköhän siitäkin tehdä ihan oma potsauksensa? Haavan hoidosta meinasin tehdä, mutta homma sen verran vauhdikasta ettei siinä ehtinyt ottaa kuvia. Nyt onkaloa ei enää ole, pieni rupi vain. Putsailen kyllä edelleen jokapäivä ja pidän päällä sorbact nauhaa ja lappua. Lopetan kunhan nuo laput loppuvat kaapista.


keskiviikko 20. helmikuuta 2013

Omaan huoneeseen?

Toivo nukkuu levottomasti pitkin yötä. Äiti herää myös kun Toivo pyörii ja hyörii. Toivo herää aamulla aikaisin miehen lähtiessä. Joskus harvoin jatkaa unia. Yleensä roikkuu pinnasängynlaidassa kiinni ja huutaa isii, sitten lentää tutti äidin päähän. Huoh. Viimeistään tällöin herää Mea joka on jossain välissä kömpinyt potkimaan äidin kylkiluita. Mea hiipii isin perään ja Toivo huutaa lujempaa. Joskus Mea jää leikkimään Toivon kanssa ja äiti yrittää vielä torkkua.

Viimeistään tässä vaiheessa mietin, että pitäisikö siirtää sänky pois meidän makkarista. Josko yöt olisivat ehjempiä, niin Toivolla kuin äidillä? (Isihän nukkuu kuin tukki tai ainakaan sitä ei haittaa Toivon ähinät). Nukkuisiko aamuisin pidempään? Siis ihan kaikki, paitsi isi jolla kello soittaa puoli seitsemän. Kuitenkin on monta muttaa matkassa. Ensinnäkin haluan antaa Toivolle taas sairaalan jäljiltä turvallisuuden tunteen ja että tietää minun taas olevan siinä vierellä hädän tullessa. Toiseksi Toivo nukkuu vielä pinnasängyssä, eli ei pääsisi itse sängystä pois. Minä olen niin unelias, että jos itku tulee toisesta huoneesta (siis selainen huomio itku) niin en heti kyllä nouse. Vielä en kuitenkaan halua laittaa Toivoa isompien sänkyyn. Hyvin vielä mahtuu pinnikseen, eikä ole kyllä hetkeen tulossa ylilaidan. Siinä vaiheessa meillä on tyttöjen kanssa siirrytty pois pinnasängystä, koska nukuttaminen onkin oma taiteenlajinsa sängyssä josta pääsee pois. Kolmanneksi, koska Toivo siirtyisi Mean kanssa samaan huoneseen, Mea heräisi varmaankin Toivon ähinöihin ja jatkaisi meidän sänkyyn tulemista vielä piiitkän aikaa. Tässä välissähän neiti jo nukkui yöt omassa sängyssään, joten toivoa sen piakkosesta jatkumisesta on näköpiirissä. Neljänneksi Toivon maitokone piippaa noin kello kaksi yöllä ja se pitää sammuttaa, en varmaankaan heräisi koneeseen jos on eri huoneessa, mutta Mea varmaankin heräisi.

Ehkäpä me jatkamme vielä levottomilla öillä ja toivomme unien paranevan. Taisi tuo mutta lista olla sen verran pitkä. Jospa syöminen rupeaisi taas onnistumaan ja viimisen maidon voisi jättää pois. Pääsisi äitikin vähän aikaisemmin nukkumaan ja aamu virkkujen herätykset eivät ehkä tuntuisi niin pahalta. Toivohan syö taas heikosti siis ei yhtään mitään.


lauantai 16. helmikuuta 2013

Leikkauksen jälkeinen kontrolli

Keskiviikon reissu meni hyvin, pientä ruuhka ongelmaa oli matkalla, mutta muuten. Toivo jaksoi hienosti kahden tunnin automatkat. Toivo on alkanut nyt olemaan hyvin ultrauksen ja muiden kontrollien yhteydessä. Huomasikohan sairaalassa, että ei tehdä mitään kamalaa. Vähän aluksi aina itketti, mutta rauhottui kun sanoi mitä tehdään, jopa verikokeissa. Sormenpäänäyte kun on Toivolle ihan sama. Saturaatio taso oli vähän matalempi, mutta edelleen hyvä. Flunssa selvästi vaikuttaa. Ultrassa kammion supistuu hyvin eikä läppävuotoa tai nestettä ole. Keuhkovaltimohaaratkin saatiin taas näkyviin ja nekin olivat kunnossa. Aorttassa olikin yllätys ja nyt siellä sitten pientä kaventumaa. Aortta onneksi iso, sehän rakennettu, joten kaventuma ei vielä vaikuta. Varmaan seuraavassa leikkauksessa sitä sitten korjataan. Kirurgi oli tyytyväinen haavaan ja hoitoa jatketaan kotona samaan tapaan. Tosin onkalo alkaa sulkeutumaan, eikä sorbact nauhaa saa enää sinne sisään. Pidetään kuitenkin siinä päällä syömässä pöpöjä. Seuraava kontrolli olisi kuukauden päästä ja inr on yllätykseni pysynyt hyvin hoitotasolla. Marevan annoksia soittelen sitten kerran/pari viikossa.

Huomenna juhlimme Monan syntymäpäiviä. Neitihän täytti jo joulukuun lopulla, mutta nyt saamme juhlia kaikkien läheistemme kanssa. Vauhdikas päivä tiedossa ja odotan innolla tuttujen tapaamista.


maanantai 11. helmikuuta 2013

Kotiutumista

Viime viikko kului Toivon asioita hoidellessa. Lääkkeiden hakemista, maidon hakemista, kelassa käyntiä, tarvikkeiden hakua terveyskeskuksesta. Apteekissa käytiin yhteebsä viisi! kertaa, mutta nyt on kaikki saatu mitä tarvitaan. Tärkein visiitti oli tays, kun kävin opettelemassa inr mittarin käyttöä ja sain sen samalla kotiin mukaan. Nyt ei tarvitse jatkuvasti ravata verikokeissa, kun saan itse ottaa arvon kotona. Toivo ottaa pistämisen hyvin eikä itkeskele. Tarpeeksi ison pisaran imeminen liuskaan vain on äidille hankalaa, mutta ollaan nyt kyllä onnistuttu. Haavaa ollaan hoidettu kerran päivässä ja se alkaa näyttämään paremmalta. Pelkään vain, jos en olekkaan putsannut sitä tarpeeksi hyvin.

Toivon syöminen menee takapakkia taas. Mieluummin söisi sitä mitä mekin ja toki annankin. Ruoka ei vaan mene alas vaan Toivo mussuttaa sitä suussaan ja sylkee pihalle. Sosetta pitäisi syödä, että siitä menisi jotain alaskin. Ruokapöydän päässä kuulluu kova vaatimus "anna, anna!" ja äiti antaa vuoroin mitäkin, huoh.

Toivo hikoilee nykyään kovin kun itkee ja nesteenpoistolääkityksen takia vaippaa saa vaihtaa tiuhaan. Hankalinta on pyllyn pesu, kun kainaloista ei saa nostaa. Eilen Toivo rupesi ottamaan askelia ilman tukea. Pitkästä aikaa, ihanaa. Äidille iski flunssa, nyt ei vaan ehtisi sairastamaan.


tiistai 5. helmikuuta 2013

Aamupalalla

Kotona ollaan. Eilen saimme poistua sairaalan hiljaisuudesta ja saavuimme kotiin. Arki rynni suoraan päälle, huoh. Vaikka mitä tehtävää. Ensi viikolla matkaamme takaisin näyttämään haavaa kirurgille. Aika homma taas yrittää muistaa nuo lääkkeet. Kotiin tuli furesis, spiresis, linatil ja marevan. Keskiviikkona menemme Taysiin opettelemaan kotimittarin käyttöä, jotta INR mittaukset onnistuvat kotona.


lauantai 2. helmikuuta 2013

Lomalla

Keskiviikkona pääsimme takaisin sydänosastolle. Toivo on sinne paljon mukavempi jättää yöksi, kun hoitajat kuulevat jos alkaa itkemään. Yöt on kyllä mennyt hyvin eikä ylimääräisiä huutele. Nyt on iltaisin ollut kovin levoton ja vahtinut minua. On sitten vain pakko poistua huoneesta ja kuunnella käytävällä itkua. Minuutti niin poika on unessa.

Perjantaina tehtiin pitkästä aikaa ultra ja sovittiin lääkärin kanssa että minä opettelen haavanhoidon itse. Maanantaina katsotaan mitä kirurgi tuumaa ja josko äidin hoito riittäisi ja päästäisiin kotiin.

Tänään saatiin Toivo lomalle ja saa olla meidän kanssa talolla jopa yötä. Illalla kävimme haavanhoidoilla ja aamulla menemme verikokeisiin ja haavahoitamaan. Toivo ei kovin ihmetellyt vaan rohkeasti tutustui taloon. Kiipesi jopa portaat kellarista yläkertaan (täällä siis kolme kerrosta), eikä välissä tarvinnut huilata. Kotona ei jaksanut kiivetä yläkertaan vaan voimat loppuivat kesken matkan. Tällä reissulla Toivo oppinut nousemaan seisomaan syöttötuolissa ja kiipeämään siitä pöydälle. Olenkin jo odotellut tätä taitoa,koska tytöt ovat sen taidon keksineet jo 10 kuisina. Taidamme päästä siis valjasostoksille.

No kuinkas sitä haavaa hoidetaan? Onkalohaavaan ruiskutetaan keittosuolaa, kuivataan ja onkaloon tungetaan sorbact nimistä nauhaa lopuksi lappu päälle. Tuo sorbact poistaa bakteereja ja onkalo alkaa kasvamaan pohjalta kiinni. Kukaan ei ole osannut sanoa kauan kiinni menoon menee.