keskiviikko 26. maaliskuuta 2014

Nukkumisesta

Toivo on vihdoin saatu siirrettyä siskon kanssa samaan huoneeseen. Kerran jo Toivo siirrettiin, mutta minä jätin pinnasängyn vielä päiväunia varten meidän vanhempien huoneeseen. (Voi miksi??) No sitten alkoi liman oksentelu ja poika nukkui taas pinnasängyssä koko yön. Kun tästä selvittiin ei suostunut enää jatkettavaan sänkyyn nukkumaan vaan sai hirveän huutokohtauksen ja lopulta oksensi koko sängyn.

Nyt on pinnasänkyä tuunattu ja otettiin laita kokonaan pois ja siirrettiin siskon huoneeseen. Ei ollut sitten enää muuta nukkumapaikkaa pojalla niin johan on suostunut siellä nukkumaan. Joka ilta muistaa mainita että nukkuu vauvan sängyssä :) Iltaisin pysyy hienosti sängyssä. Kokonaiset kaksi kertaa on tullut rappusiin huutelemaan. Sisko nukkuu kerrossängyssä yläpuolella ja leikkii vielä hetken sängyssä iltasadun jälkeen. On hauska kuunnella kun sisko selittää, että hän on iso ja hän saa vielä leikkiä, nuku sinä Toivo vaan. Välillä Toivo kömpii yöllä meidän sänkyyn nukkumaan. Ei kuitenkaan joka yö. Nukkuu aika levottomasti ja herää 1-2 kertaa yössä inisemään, sellaista melkein itkua.

Päiväunille ei sinne suostu jäämään ja äiti on liian laiska siihen nukutus rumbaan. Innokkaan menee peiton alle, mutta äidin häipysessä hiipii leikkimään. Välillä ei nuku päiväunia ollenkaan. Usein nukahtaa autoon ja välillä sohvalle. Usein kello on jo neljä tai viisi ja sitten herättely onkin vaikeaa. Ei voi kuitenkaan antas nukkua kuin puolisen tuntia, että menee vielä illalla nukkumaan.
Yö unille meillä käydään puoli yhdeksän ja aamulla herätään seitsemän aikoihin ja (liian) usein jo aijemmin.

torstai 20. maaliskuuta 2014

Tukiviittomat

Toivo on selkeästi yhtä puhelias kuin siskonsakkin, mutta eihän poikaa ymmärrä kukaan, ei edes äiti. Muutama sanan tapainen "puheessa" tulee ja muutama ihan oikea sanakin. Olemme itseksemme kotona opetelleet viittomia. Toki neuvolasta ja puheterapeutilta olemme saaneet avuksi monisteita joissa on viittomia. Lainasin myös kirjastosta kirjan vuodelta 1970 jossa oli hyvin paljon viittomia.

 Ongema viittomien käytössä tai ainakin alussa oli se ettei muistanut käyttää niitä. Toivo kun ymmärtää puhetta hyvin niin oli helpompi sanoa asiansa esim toiselta puolelta huonetta kuin ottaa kontakti lapseen ja samalla viittoa. Toinen ongelma oli se ettei tiennyt itse sanalle viittomaa ja sitten olisi pitänyt sitä kaivaa jostain jolloin tilanne oli jo ohi kun sitä viittomaa olisi voinut käyttää. Olenkin selannut monisteita ja kirjoja jotta viittomia painuisi mieleeni ja ne olisi siellä silloin kun niitä tarvitsen.

 Tukiviittomisessa ei viitota jokaista sanaa vain lauseen tärkeimmät esim. Nyt laitetaan kengät jalkaan niin viiton vain sanan kengät. Tai näin minä olen tehnyt, tiedä sitten onko se ihan oikein ;) Toivo oppii viittomia nopeasti ja käyttää niitä jo hienosti. Viittoo jo ihan lauseita ja keksii itse lisää viittomia. Myös ilmeikkyys puheessa on tärkeää ja tunnetiloja meillä ei viitota ollenkaan vaan näytetään ilmeillä. Saimme puheterapeutilta lausunnon tukiviittoma opetukseen ja sen alkamista tässä odottelemme. Nyt jo kuitenkin ymmärrämme poikaa paremmin. Silti vielä usein menee vielä arvailun puolella mitä asiaa poika selvittää. Ja hiljaista hetkeä meillä ei enää olekkaan kuin silloin kun lapset ovat nukkumassa :)

keskiviikko 19. maaliskuuta 2014

Nälkää

No nyt! Vihdoin saimme luvan ravitsemus suunnittelijalta ja kardiologilta alkaa hakemaan nälkää. Ihan hitaasti ja rauhallisesti aloitellaan. Aamu maidosta vähennettiin 100ml ja se korvataan päivän mittaan vedellä. Nälän tunteen löytymiseen voi mennä 2-3 viikkoa ja nyt ollaan oltu viikko tällä "nälkä kuurilla". Pieniä merkkejä syömisen parantumisesta on ilmassa, mutta en osaa sanoa johtuuko tuosta maidon vähentämisestä vai siitä että kiinnostus ruokaa kohtaan on kasvanut ja pureskelu on alkanut sujumaan.

Viikko sitten kävimme puheterapeutilla ja oli upea fiilis sanoa heti alussa, että meille kuuluu pelkästään hyvää! Toivo on hyötynyt nyt viime aikoina terapiasta paljon ja sen näkee siitä tavasta kuinka syö. Pureskelee poskihampailla ja oikein esittää, että katso nyt kun minä osaan. :) Syö paljon sormin ja välillä vähän lusikallakin. Ruoan sylkeminen on vielä myös ongelmana, mutta sekin on vähentynyt huimasti. Toivo siis mässäsi ruokaa suussaan kyllä, mutta ei halunnut nielaista. Nyt kun on oppinut purenta tekniikkaa saa ruoan tarpeeksi pieneksi ja saa sen myös nielaistua.

Toivolla on hirmuinen mielenkiinto ruokaa kohden ja on usein kinuamassa jotain syötävää. Oikeastaan aina kun vaan näkee ruokaa haluaa sitä maistaa. esim omenan pöydällä. No, tietysti minä sitä hänelle tarjoan mutta haukkaa pari pientä palaa ja lopput jääkin äidin syötäväksi. Tosin kun on kova 2 vee uhma ja minä itse vaihe menossa, kukaan ei saisi syödä hänen "jämiään". Toivosta ne ei taida olla jämiä ;) No, salaa sitten syödään Toivon pullan palat ja omenat.

Toivon todella että ruokaa alkaisi nyt menemään isompia annokisia. Syöminen on vielä kuitenkin tuskaisen hidasta ja nytkin istutaan pöydässä helposti 30minuutti ja syöty ruoan määrä on olematon. Kuitenkin sitä tekniikkaakin pitäisi vielä oppia.

Kerrottakoon vielä että ortopedille tuli vihdoin aika ja Toivon polvessa ei ole mitään vikaa, huoh. Koska liikkumaan oppiminen ollut atvallisesta hitaampaa ei lihakset ym. ole vielä kehittynyt tarpeeksi. Nyt vain annetaan pojan liikkua aktiivisesti.