Toivo on selkeästi yhtä puhelias kuin siskonsakkin, mutta eihän poikaa ymmärrä kukaan, ei edes äiti. Muutama sanan tapainen "puheessa" tulee ja muutama ihan oikea sanakin. Olemme itseksemme kotona opetelleet viittomia. Toki neuvolasta ja puheterapeutilta olemme saaneet avuksi monisteita joissa on viittomia. Lainasin myös kirjastosta kirjan vuodelta 1970 jossa oli hyvin paljon viittomia.
Ongema viittomien käytössä tai ainakin alussa oli se ettei muistanut käyttää niitä. Toivo kun ymmärtää puhetta hyvin niin oli helpompi sanoa asiansa esim toiselta puolelta huonetta kuin ottaa kontakti lapseen ja samalla viittoa. Toinen ongelma oli se ettei tiennyt itse sanalle viittomaa ja sitten olisi pitänyt sitä kaivaa jostain jolloin tilanne oli jo ohi kun sitä viittomaa olisi voinut käyttää. Olenkin selannut monisteita ja kirjoja jotta viittomia painuisi mieleeni ja ne olisi siellä silloin kun niitä tarvitsen.
Tukiviittomisessa ei viitota jokaista sanaa vain lauseen tärkeimmät esim. Nyt laitetaan kengät jalkaan niin viiton vain sanan kengät. Tai näin minä olen tehnyt, tiedä sitten onko se ihan oikein ;) Toivo oppii viittomia nopeasti ja käyttää niitä jo hienosti. Viittoo jo ihan lauseita ja keksii itse lisää viittomia. Myös ilmeikkyys puheessa on tärkeää ja tunnetiloja meillä ei viitota ollenkaan vaan näytetään ilmeillä. Saimme puheterapeutilta lausunnon tukiviittoma opetukseen ja sen alkamista tässä odottelemme. Nyt jo kuitenkin ymmärrämme poikaa paremmin. Silti vielä usein menee vielä arvailun puolella mitä asiaa poika selvittää. Ja hiljaista hetkeä meillä ei enää olekkaan kuin silloin kun lapset ovat nukkumassa :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti