lauantai 27. elokuuta 2011

Arkea

Täällä pyyhkii hyvin. Minä nautin kun saan olla kotona, arjen rutiinit ovat loksahtaneet paikoilleen. En muista koska olisin tykännyt täyttää näin paljon tiskikonetta tai pestä pyykkiä. Ihanaa kun arjen askareet saa tehdä silloin kuin huvittaa, eikä puolen yön aikaan kun silloin sen sairaalapäivän jälkeen kerkisi. Toivo on nukkunut yönsä hyvin, vain pari kertaa yössä änisee, mutta ei kuitenkaan herää. Ne jotka mut tuntee niin tietää kuinka hidas mä oon herään ja siksipä Toivon maidot ovatkin pari kertaa vähän myöhästyneet. Onneksi isäntä auttaa ja laittaa aamulla maidon valumaan kun on lähdössä töihin.  Yksi päivä käytiin vaunulenkillä Toivon ja Prinsessan kanssa. Toivo nukkunut nyt muutamat unet vaunuissa, sinne nukahtaa helpommin kuin sänkyyn tai sitteriin meillä vaan pihassa aamupäivästä huonosti varjopaikkoja niin rajoittaa vähän.




Eilen aamusta olisi ollut meidän kylällä perhekerho, mutta en uskaltanut Toivon kanssa sinne lähteä, pelkään niin noita tauteja nyt kun ne taas valitettavasti alkavat jylläämään. Tyttöjen mukana varmasti joitakin tulee kotiin asti, mutta toivotaan ettei poikaan tarttuisi. Vähän arka olen pojan kanssa ylipäätään lähtemään mihinkään. Toivo olikin iskän kanssa kaksistaan kotona kun me neidit lähdettiin käymään kirjastossa ja pikaisesti katsomassa Toivolle maanantaina syntynyttä kaveria. Käytiin samalla postista hakemassa myös paketillinen vaateita Toivo saikin muutaman ihanan bodyn ja pöksyt. Minä tykkään väristä ja kuviosta ja mies haluisi vaan mustaa.



Toivo on syönyt kotona vähän paremmin noin 20ml kerrallaan, raukka vaan väsyy niin koko touhusta. On ihan hikinen ja hengästynyt kun saa sen 10 ml syötyä loput menee pikkuhiljaa ja sitten laitetaan vaan letkuun valumaan. Meidän seinissä onkin nyt ihmeelisissä kohdissa ruuveja letkujärjestelmää varten Toivo kun on yleensä sen ajan sitterissä siellä missä mekin.



keskiviikko 24. elokuuta 2011

Vihdoin kotona

38 päivää vietettiin sairaalassa ja tänäänkin vierähti puoli päivää kokeissa, ultrassa ja loppu neuvonnoissa. Nyt ollaan kotisairaalan asiakkaita. Poistuin sairaalasta ison lääke- ja ruiskukasan kanssa, sekä kylmälaukullisen äidinmaitoa. Ja myös tärkein tuli mukaan eli Toivo. Eilen oltiin kotilomalla yön yli ja yökin sujui hyvin, itsellä vain tuo herääminen vähän vaikeaa ja tänään onkin väsyttänyt, ehkä tähän yöheräilyyn taas tottuu yli kahden vuoden tauon jälkeen.




Eilen mentiin vaunuilla ekaluokkalaista vastaan koululle ja saatiin monta kurkistusta vaunuihin ja ihania vauva huutoja. Mona oli niin ylpeää isosiskoa kuin vain voi ja roikkui vaunuissa kiinni koko kotimatkan. Illalla käyttin kylvyssä pesemässä kanyylista tulleet tahrat pois, vielä kylpeminen oli yhtä suurta huutoa, mutta kas kun tänään kylvettiin oli Toivo vain kovin hämmentyneen näköinen. Poika on niin kova hikoilemaan, että voisi kylvettää ainakin kaksi kertaa päivässä. Kohta on varmaan oikea vesipeto.



Tänään Monakin hoiti ja viihdytti veljeä ja valitteli kun hänen tarvitsee olla koko ajan vieressä kun muuten tulee itku. On se rankkaa tuo isosiskona olo. Minä olenkin leikkinyt keittiössä, kun olen laskenut monogenmaidon valmistus kaavaa, keittänyt vettä ja pulloja, tehnyt tilaa kaappiin kaikille tarvikkeille. Lääkeiden mittaaminen ruiskuihin yötä ja aamua varten oli myös oma operaatio, toivottavasti menee kohta rutiinilla. Huomisesta nautin, kun ei tarvitse lähteä kotoa mihinkään. Saa vaan katsella oman kodin seiniä. (ehkä me myös käydään ulkona touhuamassa)

ihan kuin sisko olisi nukahtunut kesken kaiken :)

maanantai 22. elokuuta 2011

36. ja 37. päivä

Edelleen ollaan jatkettua arkea kotilomilla, ollaan vaan oltu, pesty pyykkiä ja tehty ruokaa. Nautittu siitä että saa olla kotona koko poppoo ilman, että kenelläkään on kiire (paitsi ekaluokkalaisella). Toivokin alkaa tottumaan kodin ääniin ja on saanut nukuttua pitkiä unia. Tytöt nauttivat kun äiti on kotona ja ehtii puuhaileen kaikkea. Iltaisin aina kyselevät koska Toivo on yönkin kotona. Minä odotan kauhulla sitä kun on yötkin kotona, kuinka tämä unikeko äiti jaksaa herätä ja valvoa ruokailu ajat. Tämän aamun verikokeissa hemoglobiini oli alhainen ja nyt yön aikana Toivo saa punasolu tankkauksen. Huomenna taas kotilomille jos ei mitään ihmeellistä ilmene yön aikana.



ps. tänään pikku focus jätti isännän tien päälle nyt onkin sitten loppu viikko sumplimista ja aikatauluttamista

lauantai 20. elokuuta 2011

34. ja 35. päivä

Perjantai aamusta aikaisin sairaalaan, lääkäri antoi luvan kotilomaan. Aamupesujen ja ruokien jälkeen lääkkeet, maidot ja letkut matkaan ja autolla kotiin päin. Kotona ei ollut ketään meitä vastaanottamassa vaan yksi oli koulussa ja loput kaupassa. Siinä sitten Toivon kanssa katseltiin mihin oltiin tultu.




 Pian Mea saapui ja halusi heti ottaa pikkuveljen syliin, hetken jaksoi pitää ja sitten juoksi asunnon ympäri ja halusi uudestaan syliin. Tämä toistui noin 10kertaa. Niin ylpeä isosisko selitti koko ajan pikkuveljelle jotain ja auttoi innoissaan vaipanvaihdossa. Mean hoitovietti oikein syttyi.


Sitten tulikin ruoka-aika ja samalla laitettiin nenämahaletkuun jauhemaisena olevat lääkkeet. No letkuhan meni tukkoon siitä mössöstä. Ei auttanut muu kuin pakata poika takaisin autoon ja lähteä TAYSsiin letkun vaihtoon. Toivo jäi letkun vaihodon jälkeen sinne nukkumaan ja saamaan aikaisemman ruoan jämät. Isäntä kävi vielä illalla poikaa hoitamassa. Sellainen reilu tunti ehdittiin oleen kotona.


Tänään otettiin uusiksi kotiloma ja menikin paljon paremmin ja Toivo sai olla lomilla yli seitsemän tuntia. Ensimmäisenä piti tietysti päästä taas Mean hellään huomaan suukotettavaksi.



Mona ei halunnut eilen pitää vielä sylissä ja tänään uskalsi sitten muutaman tunnin mietinnän jälkeen ottaa ekaa kertaa viisi viikkoisen veljen syliin. Mona ei tosiaan ole sairaalassa halunnut Toivon kanssa sylitellä, mutta nyt kotona istui useaan otteeseen pitkän tovin veli sylissään.


Tänään onnistui lääkkeiden laitot ja syöttämiset ilman ongelmia. Toivo olikin yhden syöttövälin melkein kokonaan hereillä ja ehtikin siinä välissä katselemaan kodin leluja, vitsi on se vaan iso poika jo eikä mikään vastasyntynyt.


Nukkuminen kotona olikin sitten hankalempaa kun kuuluu kaikkia muita ääniä kuin koneiden kilkatusta. Tytöt juoksevat edes takaisin, ovi kolahtaa ja lattia narisee ja Toivo ihmettelee jokaista ääntä. Uni tulikin sitten autossa matkalla takaisin sairaalaan yöksi, onneksi oli Mona äidillä matkaseurana ja antamassa veljelle tuttia. Nyt ei vois tää äiti paljoa onnellisempi olla, onhan se surku viedä takaisin, mutta huomenna uudestaan ja EHKÄ maanantaina kokonaan kotiin.


keskiviikko 17. elokuuta 2011

32. ja 33. päivä

Tiistain verikokeissa hb oli laskussa ja huomenna uudet kokeet, jos ei ole noussut saadaan punasoluja. Siispä ainakin tämä viikko vierähtää vielä sairaalassa. Kardiologi oli tyytyväinen tilanteeseen ja ensi viikolla on uusi sydämen ultra. Toivo on ollut pirteä poika ja on hereillä noin 2 tuntia kerrallaan. Syömisen on lopettanut tänään vallan, homma ei tunnu kiinnostavan enää ollenkaa. Mitäpä sitä turhaan kun saa mahan kuitenkin täyteen, paljon kivempi jutella äitin kanssa. Nälkää Toivo ei ole itkenyt ollenkaan, ehkä sekin vaikuttaa syömiseen kun ei varsinaista nälän tunnetta kerkiä tulemaan, kun sairaalassa mennään ruokailussa kellon tarkkuudella. Tänään väläyttelin kotilomasta viikonloppuna, eikä pidetty mahdottomana. Huomiset kokeet näyttää.



Toivo sai tädiltä bodyn kun tuli kuukausi täyteen ja äiti teki sitten asuun sopivan kampauksenkin. Muutenkin rahtasin kassillisen omia vaatteita sairaalaan. En siis usko että ihan heti kotiin päästään. Kotona Mea on alkanut oireileen äidin poissaolon takia ja itkee iltaisin lohduttomana ja pyytää etten menisi katsomaan Toivoa. Tällä hetkellä rankinta siis Mealla. Huomenna käännetään päivän rytmi ja oonkin ite aamun kotosalla pikku prinsessan kanssa. Onneksi Toivo ei osaa vielä kaivata ja eiköhän tuo mieskin osaa pikku miestä hoitaa ja paijata. Taidetaan viettää huomenna neidin kanssa laatu-aikaa ja unohtaa kotihommat. Piipahdan sitten illalla suukottamassa poikaa. Isompi neiti on niin kiireinen kavereiden kanssa, että ei paljon kotona viihdy. Taisi tulla Helsingissä yliannostus äitiä, isää ja varsinkin pikkusiskoa.

maanantai 15. elokuuta 2011

30. ja 31. päivä

Näin ne päivät kuluvat järjettömän nopeasti, mutta silti tuskaisen hitaasti. Kuukausi mennyt ja Toivosta on tullut ihan Mean näköinen. Huomista päivää jännitetään on kokeita ja sydän ultraa, jos mitään muutosta sydämen osalta ei ole tullut niin meillä olis mahkut päästä kotiin. Uskokaa tai älkää, mutta voitaisiin siis saada koko perhe omaan kotiin. Meidän säkällä jotain on ja vierähtää vielä toinen kuukausi sairaalassa. Sen verran olen kuitenkin ollut kotiin pääsyn kannalla, että kävin ostaan tänään sitterin, järjestin vaatekaappia ja komensin miehen kasaamaan pinnsängyn. Koti alkaa olemaan valmis uuteen tulokkaaseen. Mea ei sitten niinkään vaan oli tänään todennut, että Toivo voi ihan hyvin olla sairaalassa eikä tarvi tulla kotiin. Tytöt kyllä molemmat odottavat innolla, että saisivat syliin, mutta eivät ole vierailleet sairaalassa niin että olisi onnistunut. Pääsisivät tytötkin hellimään veljeä kunnolla.



Toivo voinut melko tasaisesti, saturaatiot meinaavat laskea alle tavoiterajan sikeässä unessa mikä on ihan normaalia. Poitsu ruvennut syömään paremmin kun hokas kuinka sitä tuttia imetään. 30ml on tämän hetken syönti määrä ja sitten väsähtää, herää kyllä katselemaan kun laskee sänkyyn laittamaan maitoja letkuun ja sitten on niin pirteää poikaa. Pulloa ei tosin enää huoli vaan pitää suun kiinni tai kääntää päätä. Painoa oli aamuun mennessä kertynyt 3270g, ollaan siis päästy yli syntymäpainon.



ps. harvennan päivitys tiheyttä, voinnissa kun ei ole enää suuria muutoksia päivittäin. Joten älkää hermostuko

lauantai 13. elokuuta 2011

29. päivä

11 tunnin sairaala päivä takana, väsyneenä jätin taas kerran sydämeni sairaalaan. Joka aamu hädällä sairaalaan, eikä ikinä malttaisi lähteä pois vaikka kotonakin pitäisi olla antamassa rakkautta tytöille. Tänään muutenkin itsellä henkisesti raskas päivä ja tuli itkuakin väännettyä sairaalassa moneen otteeseen. Välissä on liikaa aikaa ajatella ja kelata asioita taaksepäin. Eilen lääkärin tekstejä lukiessa iski taas se kuinka pienestä olikaan kiinni, että Toivo on vielä olemassa.



Toivo ollutkin reippaampi kuin äiti ja ruvennut oikeen imeen pulloa, joten maitoakin menee jo hienot 30ml kerralla. Sitten ei enää jaksa muuta kuin katsella ympärilleen. Otettiin tänään myös ilmakylpyjä, kun oli tullut vaippa ihottumaa. Ja käytiin kylvyssä, mistä Toivo ei sitten kauheasti tykännytkään kuten kuvasta näkyy.

perjantai 12. elokuuta 2011

28. päivä

Toivo on jo neljä viikkoa taistellut sydämensä kanssa, mun pieni sankari poika. Tänään äidillä olikin ohjelmassa sosiaalityöntekijän tapaaminen. Taas tuli lisää infoa ja selvyyttä asioihin. Eikä tuo vammaistuki sanahirviönä ahdista enään kun tietää ketkä kaikki sitä voi saada. Minähän kun en koe että Toivo olisi vammainen vaan vakavasti sairas. Toivohan ei ole kelan mukaan myöskään vakavasti sairas vaan vaikeasti, mikä mua potuttaa myöskin. Pikku juttu, mutta mun lapsi ei ole mitenkään vaikea.



Fysioterapeutti kävi myös neuvomassa uusia nostotapoja ja nukkuma asentoa. Toivo kun kääntää päänsä aina vaan toiselle puolelle. Äidille tuli ihan yllätyksenä, että voin pitää Toivoa myös mahallaan. On kuulemma aika raskas asento lapselle, mutta pitää reenata sitäkin. Toivo olikin ihan kiukkuinen kaikesta pyörittelystä ja oudoista nostotavoista, raukka kun ei ole tottunut. Siinä kiukussaan rupesi sitten syömään tuttia oikein kunnolla. Toivottavasti olisi apua syömis harjoittelussa. Tapaaminen oli siis hyvinkin antoisa äidille, vielä kun saataisiin nuo opit eteen päin tuolle miehelle.


torstai 11. elokuuta 2011

26. ja 27. päivä

Keskiviikkona Toivo sitten siirrettiin Tampereelle. Aamulla oli ihana odotella ambulanssi kyytiä kun ei kylvyn jälkeen laitettu enää johtoja kiinni, saatiin liikkua huoneessa ihan vapaasti. Toivo oli koko matkan katsellut ihmeissään, eikä ollut malttanut nukkua ollenkaan. Sykkeet laskivat pariin otteeseen matkalla, mutta nousivat omin avuin takaisin normaaleiksi.



Tampereella olikin aika hässäkkä kun päästiin sinne. Lääkärit ja hoitajat kävivät ihmettelemässä pikku miehen sydänääniä, -käyrää ja saturaatioita. Hesassa tuntui, etten tiennyt mistään mitään ja kahden tunnin auto matkan jälkeen olin asiantuntija. Toivo tuli mun silmissä myös sairaammaksi kaikesta siitä vouhottamisesta. Olin onnellinen, että nyt ollaan lähellä kotia ja samalla surullinen kun tajusin sairaala ajan taas venyvän tuon kokemattomuuden takia. Helsingissä kun tämä on arkipäivää ja nyt meidän pieni poika on kuin joku esittelymalli. Yksikin lääkäri(opiskelija?) totesi sydäntä kuunnellessaan, että "onpa jännä" vaikka hesassa sanoivat meille, että kuullostaa samalta kuin normi sydän. Toivo nukkui pitkät 5 tunnin unet ja jaksoikin sen jälkeen syödä ennätykselliset 30ml maitoo ihan itse.  Samaa rataa kuin jatkaisi niin olisi hyvä.



Tänään olikin sitten paljon ohjemaa sairaalalla. Aamulla pesut ja pojan ihastelua. Sitten nukuttiin ja samalla otettiin EKG, sen jälkeen lähdettiinkin kardiologia tapaamaan ja ultraan. Osastolle päästyä kerettiin vaihtaan vaippa ja sitten otettiinkin jo verikoe. Toivon nukahdettua lähdin vuoronvaihdolle kotiin ja aloin purkamaan kasseista vaatteita, peseen pyykkiä ja päällystään mun ekaluokkalaisen koulukirjoja. Onnelinen kun saa olla kotona, harmi vain nyt nuo kotityöt painaa päälle. Hesassa niitä ei juuri tarvinnut ajatella.



ps. muistattehan, olen jo kahden onnellisen ja hyvinvoivan lapsen äiti. Mua ei tarvi neuvoa miten mun kuuluu hoitaa tämä kolmas lapsi, mä teen sen niin kuin parhaaksi näen. Jos neuvvoja tarvin kysyn lääkäriltä tai sitten ihanilta vertaistukea antavilta sydänlasten äideiltä.

tiistai 9. elokuuta 2011

25. päivä

Lääkäri poisti tänään Toivolta ylimääräisenä laitetut ompeleet. Toivo ei tykännyt yhtään koko hommasta ja rauhoitteluun meni pitkä tovi. Maidot laitettiin sitten suoraan letkuun kun toinen ehti juuri nukahtaa ennen ruokailua. Ravintoterapeutti kävi juttelemassa ja kertoi kuinka Monogen maito lopetellaan. Nostettin myös maitomäärää ja jätettiin ravintolisät pois.

Toivo on tälläisen pohtivan näköinen useasti


Lääkäri soitteli tänään TAYSsiin ja päättivät että ambulanssi kyyti tulee huomen aamulla meitä noutumaan!! Äiti ei usko todeksi, että sinne päästään ennen kuin ollaan menty Hämeenlinnan ohi. Nyt on ilta pakattu ja siivottu. Kiitos Tuijalle ja Kaukolle majapaikasta!

maanantai 8. elokuuta 2011

24. päivä

Aamun verikokeissa oli tulehdusarvot noussut, nyt seurataan tarviiko aloittaa taas antibiootti. Haava vähän punoitaa, mutta eivät lääkärit olleet vielä huolissaan. Tänään otettiin myös keuhkokuva. Päästiin siis ensimmäiselle vaunu ajelulle röntgeniin. Toivo oli ihan ihmeissään, että mikäs juttu tää on. Keskittyi kyllä nopeasti katselemaan vaunussa olevia nallen kuvia. Itse meinasin alkaa nauramaan kun röntgenin täti kysyi olenko raskaana, no juu ihan varmaan toinen on vasta 3viikkoinen. Taisi tulla rutiinilla tuo kysymys.



Toivo on alkanut kovasti juttelemaan ja ihan on siskoihin tullut, ei anna ollenkaan suunvuoroa vaan "umisee" pitkät pätkät. Ääni ei ole vieläkään kohdillaan vaan itkukin on edelleen hiljaista ähinää.

 Toivo sai uuden huonekaverin joka on huomattavasti Toivoa isompi. Pitää sitten ääntä Toivonkin puolesta. Väkisin alkaa miettimään seuraavaa leikkausta ja sitä kuinka sen sitten jaksaa. Silloin toisen itku on jo ihan erilaista tuskaista ja vaativaa. Ja kun toinen on jo tottunut oleen sylissä, eikä voi ottaa vaan sitten taas silitellää poskea.

 Mietin tänään myös, että montako kertaa tullaan istuun kauhukolmikon kanssa lääkärin vastaanotolla ja vaan odotetaan ja odotetaan?? Voi kuinka äitin pitäis opetella kasvattaan pinnaansa. Huomenna mies lähtee kotiin aloittelemaan 1.luokkalaisen kanssa koulua, sitten mulla vasta aikaa onkin ajatella kun ei oo juttukaveria.



Tuossa on vähän niin kuin minä ja mun lapset, ne ei vaan tuu ikinä käveleen noin nätisti jonossa :)

sunnuntai 7. elokuuta 2011

23. päivä

 Aamulla mietin uskallanko jo kysyä koska siirtoa Tampereelle voisi ajatella, mutta ajattelin etten uskalla, tuo vain huonoa onnea tuollainen toive ajattelu. No lääkäri sitten itse meinasi, että otetaan huomenna kaikki mahdolliset kokeet ja katsotaan ensi viikolla siirtoa Tampereelle! Nyt rupesi äitiä jännittämään ja mietityttään taas kaikki käytännön asiat. Otetaan nyt kuitenkin päivä kerrallaan.



 Pikkuhiljaa uskallan ajatella kotiin menoa ja sitä kuinka kaikki siellä sujuu. Kuinka osaa olla ilman monitoria joka kertoo toisen voinnista, huomaanko jos joku ei ole niin kuin kuuluu. Nytkin tarkkailen hengitystä, onko raskasta, tiheää vai mitä. Hoitajakin sen kyllä hyvin sanoi, kannattaa katsoa naamaa eikä monitoria. Luvuista vaan huomaa, että pikkuhiljaa toivutaan. Pulssi ja hengitystiheys laskussa, eikä pienet hermostumiset saa niitä kohoamaan pilviin.



Löysin tänään tälläisen tekstin jonkun toisen äidin kirjoittamana, aivan ihana. Näin mä haluan uskoa myös Toivolle käyvän.

Niiskuneiti oli löytänyt ensimmäisen rohkean krookuksen nenänipukan. 
 Pannaan lasi sen päälle, sitten se selviää kylmästä yöstä.
 Älä pane, sanoi Muumipeikko. 
 Se selviää paremmin jos sillä on vähän vaikeuksia.


                                                                                                  Tove Jansson



lauantai 6. elokuuta 2011

22. päivä



Näin ne päivät vaan kuluvat pikkuhiljaa eteenpäin. Tänään sängyn reunalla, toisen unta valvoessa huomasin, että enää en pelkää menettämistä tai pelkään, mutta olen päässyt irti siitä ajatuksesta. Nyt vain nautin toisen koskettamisesta, siitä että saa paijata ja pitää hyvänä. Siitä kun toinen hymyilee, kun vatsaa vääntää ja tapittaa isoilla pyöreillä silmillään. Nyt saan suukottaa ja heijata sylissä. Nyt uskallan jo rakastaa.



Tänään käytiin taas suihkussa, tekee haavalle hyvää. Edelleen syöminen tökkii, mutta lääkärikin oli sitä mieltä, että monogenmaito on niin pahaa ettei ihme. Letkutellaan sitten vaan, kunhan on eka maisteltu. Toivon hengitteli raskaasti ja tiheästi, joten päätettiin laittaa nasaali illalla takaisin. Pikkuhiljaa rupesi helpottamaan ja hengitys keveni. Katsotaas onko poika päässyt aamuun mennessä siitä eroon. Hyvin ollaan vissiin sairaalaan kotiuduttu, sen verran rennosti mies katseli tänään telkkaria.

perjantai 5. elokuuta 2011

21. päivä

Aamupäivästä käytiin tytöille ja serkuille näyttämässä lampaita ja lehmiä. Ruoan jäkeen katsomaan Toivoa koko sakki, porrastetusti tosin. Toivo yllätti äidin täysin ja makoili tyytyväisenä ilman mitään happi apuja. Jos tarvetta on niin sitten laitetaan nasaali takaisin, saas nähdä kuinka yöllä käy.



Päivällä tehtiin sydämen ultra ja lääkäri päätti lopettaa sydämentukilääkkeen. Päästiin siis myös kaulassa oleesta kanyylista eroon. Nyt Toivo saa käännettyä päänsä toiselle poskelle ja sylissä pitäminenkin helpottui kun ei tarvi varoa kanyylia. Toivo pääsikin sitten ensimmäisen kerran suihkuun. Äitiä jännitti kuinka osaa toista pitää, kun otteet on ihan erilaiset kuin tyttöjä kylvetettäessä. Toivo kuitenkin tykkäsi, ei ainakaan itkenyt vaan katseli ihmeissään.



Isiki sai Toivon syliin ekaa kertaa leikkauksen jälkeen ja pojat pääsivät harjoittelemaan pullosta syömistä. Suihku olikin niin väsyttävä juttu että uni vei voiton syömisestä. Onneksi meillä ei ole mikään kiire vaan opetellaan ihan rauhassa. Nyt varsinkin kun tytötkin hetken pois jaloista pyörimästä (kiitos mummujen) voidaan me isin kanssa keskittyä vain Toivon hyvinvointiin.



Nyt kun happiapuja ei ole niin saturaatiot pyörivät 85 kieppeillä, käyvät kyllä välillä päälle 90, jopa sadassa. Syke on alkanut laskemaan kun on ollut päälle 160 levossa ja jos on yhtään rasittunut noussut heti 180, nyt 155. Hengitystä tosiaan tarkkaillaan ja jos käy liian raskaaksi laitetaan nasaali paikalleen. Lääkkeitä menee enää vain panadol (tarvittaessa), disperiini (veren hyytymiä estämään), nesteenpoistolääke ja vielä oli joku muu + tietysti d-vitamiini ja relatipat (ei siis mene marevania niin kuin joskus kirjoitin, mä olin vaan saanut teholla sellasen kuvan että menee) Hemoglobiini oli noussut komeesti eilisestä eikä nyt ainakaan tarvinnut lisää punasoluja.

tässä vielä päivän muumikuva, täällä ihanat rappuset joissa muumimaalaus. Joka päivä löydän jotain uutta ja jaan sen tästälähtien teidän kanssa.

torstai 4. elokuuta 2011

20. päivä

Aamusta reippaana ylös ja Toivoa aamutoimille hoitelemaan. Juuri otettiin sydänfilmiä ja happiviikset oli laitettu harjoiteluun. Sainkin sitten tehdä aamu pesut ja syötellä Toivon sylissä. Jopa 10ml osasi ja jaksoi syödä pullosta. Sitten nukkuikin pitkän tovin siinä äidin sylissä ja loput maidot meni letkuun. Tänään otettiin tahdistinpiuhat pois ja Toivo sai 30 ml punasoluja kun hemoglobiini matala. Jaksoi olla kolme tuntia happiviiksillä ja myöhemmin vielä uudestaan kaksi ja puoli tuntia.



Päivällä meitä saapui ilahduttamaan siskoni ja tyttöjen serkut. Paineltiin sitten koko sakki viettämään vauhdikasta päivää linnanmäelle. Isäntä kävi välissä Toivoa hoitelemassa ja minä tunsin taas kerran piston rinnassani kun en mennyt itse. Illalla kävin vielä pikaviisittillä nukkuvaa poikaa katsomaan. Huomenna tytöt lähtevät taas mummujen hoiviin niin sitten on äidillä Toivolle vain aikaa. Nyt tämä väsynyt mamma painelee nukkumaan, että jaksaa huomenna viedä tädin Toivoa katsomaan.

keskiviikko 3. elokuuta 2011

19. päivä

Tänään Toivolta poistettiin kaksi viimeistä dreeniä, keuhkokuvatkin näytivät hyviltä. Jospa niistä päästäisiin lopullisesti. Mulla on mielessä kauhukuva, että joutuvat laittamaa vielä takaisin. Puhuivat että poistaisivat huomenna kaulassa olevan "tipan" ja rintakehästä sisään menevät johdot (ne millä rytmin saa vaihdettua, mä en muista millään niiden nimeä). Kaikki ruoat tähän asti valutettu letkuun. Aamusta sitten koitettiin vähän maistella pullolla, että miltä se maito maistuukaan. Toivo valutteli suurimman osan suupielestä ulos. 




Kello kolmen ruokailulla kokeiltiin taas hetki happiviiksiä ja sainkin Toivon syliin maistelemaan maitoa. Päivän kohokohta tai ehkä viikon. Ajattelin jo, että huutaa varmaan ihan hulluna kun ei oo sylissä ollut aikoihin. Mutta ei, Toivo tapitti mua silmät pyöreinä ja oli tosi tyytyväinen. Voi näitä äitinä olemisen huippuhetkiä.



Päivään mahtuu vähän huonoakin, saturaatiot tipahti päivällä alle 60 ja Toivo hengiteli tosi vaikeasti. Onneks kesti vaan hetken. Muutenkin jo pelkkä hengittely rasittaa Toivoa hirveästi ja hereillä ollessa pulssi kohoaa melkein 180 ja sitten varsinkin jos vattaa vääntää. Nasaalista ei varmaan hetkeen päästä eroon. Mut en anna sen pilata mun huippu päivää.




Avaudunpa vielä, vaikka kuinka paljon arvostankin hoitajien hyvin tekemää työtä en sano tätä mitenkään hoitajia kritisoiden, musta nyt vaan tuntuu tältä. Toivolla on tosi rasittava hoitaja, se hösää koko ajan ja jo pelkkä vaipanvaihto on yksi iso show. Mä en kestä sitä.  Pelkään vielä joku päivä, että sanon sille jotain tosta hösäämisestä. Onneksi mulla oli illalla Mona seurana ja apulaisena ojentamassa vaippaa, rasvaa ja sai jopa työntää lääkkeet letkuun. Keskityinpä sitten Monan kanssa touhuamiseen kuin siihen hoitajaan.

tiistai 2. elokuuta 2011

18. päivä

Toivo pääsi tänään sydänosastolle, JES! Taas askel kohti parempaa. Omat rutiinit heittikin häränpyllyä ja nyt pitäis keksiä toimiva ratkaisu tälle meidän sakille. Pari päivää kun pyöritään niin eiköhän sopivan vaihtoehto ala löytymään. Mea oli ihan ihmeissään, että mihin me nyt mennään kun ei mentykkään teholle. Uusi paikka ei jaksanut kuitenkaan viehättää vaan olisi pitänyt päästä heti leikkimään. Toivo meni osastolle ylipaineletkun kanssa ja dreenitkin ovat edelleen paikallaan. Päivän maitoja ei yritettykkään pullolla, ettei pieni mies väsy liikaa päivän hommista. Monakin pääsi sitten isosiskona tärkeään ruokintatehtävään. Tutin syöntiä ollaan koitettu harjoitella ahkerasti, jospa huomenna osattaisiin pulloakin syödä paremmin.





p.s. lypsypäätös tehty ja alan vähentämään lypsämistä josko se maitokin loppuisi, ei jaksa enää ressata siitäkin

maanantai 1. elokuuta 2011

17. päivä

Mä alan oleen niiiiin kypsä tähän sairaalassa ravaamiseen. Jo 17 päivää tätä samaa, 11 päivää en oo saanut Toivoa syliin. Istun vaan sängynreunalla ja koitan jutella jotain, kohta loppuu jutun aiheet äidiltä. Ahistaa. Ja ahistaa taas tuo lypsäminenkin, katotaan kuinka monta päivää vielä jaksan itseäni tsempata. Jaksaa, jaksaa, toivotaan, että sama aika vielä ja sitten oltais ees lähempänä kotia.




Toivolla sentään hyvä päivä, morfiini lopetettu viime yönä, eikä selviä vieroitusoireita oo tullut, JES! Maitoja myös nosteltu ja rasvat jätetty kokonaan pois. Katetristakin päästiin tänään eroon. Niin ne "johdot" sieltä sängystä vaan katoavat. Maitoja kokeiltu pullolla, mutta Toivoa ei kiinnosta koko homma ollenkaan. Tuttiakaan ei osaa imeä ja sitten jos kovasti harmittaa niin ei siitäkään ole apua. Huomasittekos kuvassa jotain eroa eiliseen? Toivolla oli tänään kokeilussa happiviikset parin tunnin ajan. Hienosti poitsu pärjäs niilläkin. Hoitaja puhui, että huomenna tai keskiviikkona siirryttäisiin osastolle jos takapakkeja ei tuu. Mä oon asiasta yhtä varma kuin epävarma.