32. ja 33. päivä

Tiistain verikokeissa hb oli laskussa ja huomenna uudet kokeet, jos ei ole noussut saadaan punasoluja. Siispä ainakin tämä viikko vierähtää vielä sairaalassa. Kardiologi oli tyytyväinen tilanteeseen ja ensi viikolla on uusi sydämen ultra. Toivo on ollut pirteä poika ja on hereillä noin 2 tuntia kerrallaan. Syömisen on lopettanut tänään vallan, homma ei tunnu kiinnostavan enää ollenkaa. Mitäpä sitä turhaan kun saa mahan kuitenkin täyteen, paljon kivempi jutella äitin kanssa. Nälkää Toivo ei ole itkenyt ollenkaan, ehkä sekin vaikuttaa syömiseen kun ei varsinaista nälän tunnetta kerkiä tulemaan, kun sairaalassa mennään ruokailussa kellon tarkkuudella. Tänään väläyttelin kotilomasta viikonloppuna, eikä pidetty mahdottomana. Huomiset kokeet näyttää.

Toivo sai tädiltä bodyn kun tuli kuukausi täyteen ja äiti teki sitten asuun sopivan kampauksenkin. Muutenkin rahtasin kassillisen omia vaatteita sairaalaan. En siis usko että ihan heti kotiin päästään. Kotona Mea on alkanut oireileen äidin poissaolon takia ja itkee iltaisin lohduttomana ja pyytää etten menisi katsomaan Toivoa. Tällä hetkellä rankinta siis Mealla. Huomenna käännetään päivän rytmi ja oonkin ite aamun kotosalla pikku prinsessan kanssa. Onneksi Toivo ei osaa vielä kaivata ja eiköhän tuo mieskin osaa pikku miestä hoitaa ja paijata. Taidetaan viettää huomenna neidin kanssa laatu-aikaa ja unohtaa kotihommat. Piipahdan sitten illalla suukottamassa poikaa. Isompi neiti on niin kiireinen kavereiden kanssa, että ei paljon kotona viihdy. Taisi tulla Helsingissä yliannostus äitiä, isää ja varsinkin pikkusiskoa.