24. päivä

Aamun verikokeissa oli tulehdusarvot noussut, nyt seurataan tarviiko aloittaa taas antibiootti. Haava vähän punoitaa, mutta eivät lääkärit olleet vielä huolissaan. Tänään otettiin myös keuhkokuva. Päästiin siis ensimmäiselle vaunu ajelulle röntgeniin. Toivo oli ihan ihmeissään, että mikäs juttu tää on. Keskittyi kyllä nopeasti katselemaan vaunussa olevia nallen kuvia. Itse meinasin alkaa nauramaan kun röntgenin täti kysyi olenko raskaana, no juu ihan varmaan toinen on vasta 3viikkoinen. Taisi tulla rutiinilla tuo kysymys.

Toivo on alkanut kovasti juttelemaan ja ihan on siskoihin tullut, ei anna ollenkaan suunvuoroa vaan "umisee" pitkät pätkät. Ääni ei ole vieläkään kohdillaan vaan itkukin on edelleen hiljaista ähinää.

 Toivo sai uuden huonekaverin joka on huomattavasti Toivoa isompi. Pitää sitten ääntä Toivonkin puolesta. Väkisin alkaa miettimään seuraavaa leikkausta ja sitä kuinka sen sitten jaksaa. Silloin toisen itku on jo ihan erilaista tuskaista ja vaativaa. Ja kun toinen on jo tottunut oleen sylissä, eikä voi ottaa vaan sitten taas silitellää poskea.

 Mietin tänään myös, että montako kertaa tullaan istuun kauhukolmikon kanssa lääkärin vastaanotolla ja vaan odotetaan ja odotetaan?? Voi kuinka äitin pitäis opetella kasvattaan pinnaansa. Huomenna mies lähtee kotiin aloittelemaan 1.luokkalaisen kanssa koulua, sitten mulla vasta aikaa onkin ajatella kun ei oo juttukaveria.

Tuossa on vähän niin kuin minä ja mun lapset, ne ei vaan tuu ikinä käveleen noin nätisti jonossa :)