21. päivä

Aamupäivästä käytiin tytöille ja serkuille näyttämässä lampaita ja lehmiä. Ruoan jäkeen katsomaan Toivoa koko sakki, porrastetusti tosin. Toivo yllätti äidin täysin ja makoili tyytyväisenä ilman mitään happi apuja. Jos tarvetta on niin sitten laitetaan nasaali takaisin, saas nähdä kuinka yöllä käy.

Päivällä tehtiin sydämen ultra ja lääkäri päätti lopettaa sydämentukilääkkeen. Päästiin siis myös kaulassa oleesta kanyylista eroon. Nyt Toivo saa käännettyä päänsä toiselle poskelle ja sylissä pitäminenkin helpottui kun ei tarvi varoa kanyylia. Toivo pääsikin sitten ensimmäisen kerran suihkuun. Äitiä jännitti kuinka osaa toista pitää, kun otteet on ihan erilaiset kuin tyttöjä kylvetettäessä. Toivo kuitenkin tykkäsi, ei ainakaan itkenyt vaan katseli ihmeissään.

Isiki sai Toivon syliin ekaa kertaa leikkauksen jälkeen ja pojat pääsivät harjoittelemaan pullosta syömistä. Suihku olikin niin väsyttävä juttu että uni vei voiton syömisestä. Onneksi meillä ei ole mikään kiire vaan opetellaan ihan rauhassa. Nyt varsinkin kun tytötkin hetken pois jaloista pyörimästä (kiitos mummujen) voidaan me isin kanssa keskittyä vain Toivon hyvinvointiin.

Nyt kun happiapuja ei ole niin saturaatiot pyörivät 85 kieppeillä, käyvät kyllä välillä päälle 90, jopa sadassa. Syke on alkanut laskemaan kun on ollut päälle 160 levossa ja jos on yhtään rasittunut noussut heti 180, nyt 155. Hengitystä tosiaan tarkkaillaan ja jos käy liian raskaaksi laitetaan nasaali paikalleen. Lääkkeitä menee enää vain panadol (tarvittaessa), disperiini (veren hyytymiä estämään), nesteenpoistolääke ja vielä oli joku muu + tietysti d-vitamiini ja relatipat (ei siis mene marevania niin kuin joskus kirjoitin, mä olin vaan saanut teholla sellasen kuvan että menee) Hemoglobiini oli noussut komeesti eilisestä eikä nyt ainakaan tarvinnut lisää punasoluja.

tässä vielä päivän muumikuva, täällä ihanat rappuset joissa muumimaalaus. Joka päivä löydän jotain uutta ja jaan sen tästälähtien teidän kanssa.