lauantai 31. maaliskuuta 2012

Rikki, poikki, paskana

kuvaa hyvin viime päivien fiilistä. Muutama päivä sitten iski taas päälle kotiinpaluun jälkeinen ahdistus. Sairaalassa vetää ittensä tiukille ja vaan jaksaa, mutta kun pääsee kotiin ja arki pyörii niin romahtaa. Oon ollut väsynyt, itkuinen ja ärsyyntynyt kaikkeen mahdolliseen. Mikään asia ei meinaa sujua ja sitten kiukuttaa vieläkin enemmän. Jospa jostain sais kiskottua intoa ja virtaa. Lapset rasittaa vaikka toisaalta niistä saa voimaa. Nyt ei oo sitä jaksamista, saati aikaa touhuta niiden kanssa mukavia, josta tulis itsellekin hyvä fiilis. Koitan nyt keräillä itseni kasaan ja nauttia taas rakkauden aikaansaannoksista. Tänään oli jo vähän parempi päivä, kun oli pakko leipoa Mean kanssa huomisia juhlia varten. Hulluna päätin perjantaina että pidetään Mean synttärit jo nyt viikonloppuna. Saan pakotettua itseni touhuamaan juhlia järjestellessä.


Toivon kuulumisia vielä. Selvästi jaksaminen lisääntynyt. Toivo mennä pyörii pitkin olohuonetta määrätietoisesti ja pääsee uusien aarteiden luo, omat lelut ovat ihan tylsiä. Imuri oli aivan mahtava kaveri ja lehti myös. Toivolla erilainen ote leikkiin ja homma on paljon määrätietoisempaa ja yritystä on enemmän. 

Kontrollissa käytiin keskiviikkona ja kardiologi oli oikein tyytyväinen sydäntilanteeseen. Inr testeissä käydään päivittäin ja tänään haettiin vielä illemmalla klexane piikkikin kun arvot oli niin matalat. Pegletku vaihdetaan nappiin ehkä vasta marevan hoidon loputtua. Ravitsemus suunnitelija määräsi vielä lisäravinteeksi Fantomalt jauhetta.

 Soseita harjoitellaan nyt kahdesti päivässä, eikä se kiinnosta yhtään Toivoa. Syömistouhujen kanssa ollaan varmaan 3-4kuisen tasolla, plääh. Sekin tuntunut tänään niin raskaalta vaikka muuten en asiaa hirveästi ajattele. Taistelen vain hiljaista taisteluani Toivon ja lusikan kanssa ja vaivun huomaamattani lähelle luovuttamista. Mä en keksi enää temppuja millä sen suun sais auki, Toivo oppii nopeesti ja tietää mihin jekkuun ei kannata mennä. Tunnetasoani kuvaa ehkä hyvin se, että soseet meinas lentää seinään kun hommasta ei vaan taas kerran tullut mitään. 

tiistai 27. maaliskuuta 2012

Vatsatauti

Kyllä vain, sairastettiin viikonloppu ja alkuviikko myös vatsatautia. Toivohan sen taisi mukanaan tuoda Helsingistä. No nyt on kiertänyt onneksi kaikkilla ja yllättävän vähällä päästiin, paitsi Toivo. Poika on edelleen ripulilla ja nyt olen laittanut joka päivä meneen maitojen lisäksi osmosalia. Huomenna onneksi polipäivä, joten saas nähdä mitä ripulista sanovat, jatkunut nyt viikon. Lauantaina oli kyllä tuskaa raahautua inr-kokeisiin taysiin, mutta selvittiin. Edelleenkään ei ole hoitotasolla, joten päivittäinen ravaaminen varmasti jatkuu vielä. Nyt sitten arjen pyöritykseen oikein todenteolla, oli kyllä mukava makoilla sohvalla pari päivää hyvällä syyllä.


torstai 22. maaliskuuta 2012

Kotiin

Inr-arvo on ihan pielessä, mutta päästiin silti tänään kotiin. Käydään nyt vain päivittäin verikokeissa ja soitellaan Hesaan päivän lääkeannos. Ensi viikolla mennään taysiin kontrollikäynnille ja katsotaan sitten miten usein käydään verikokeissa. En muista koska olisi ollut ihanempi nähdä näsinneula kuin tänään. Oksentelu on jatkunut, ei kylläkään joka ruoalla tule. Taitaa siis olla sitä Toivolle normaalia oksentelua. Kotona ehdittiin oleen ehkä puolituntia ja Toivo kääntyi innoissaan ekaa kertaa vatsalleen leikkauksen jälkeen. Loppu illan sitten pyörikin pitkin mattoa ja liikkuma alue oli suuri. Toivo oli selvästi myös innoisaan kotiin pääsystä ja kiljahteli ja jutteli paljon enemmän kuin sairaalassa.


Ei uskoisi että poika on alle kaksi viikkoa sitten ollut kuolemaisillaan ja tehty verenkiertoa muuttava avosydänleikkaus. Posti oli kantanut kotiin reissulla epikriisin viime viikon maanantailta. Yöllä saturaatiot pahimmillaan ollut 44%, 7 litran lisähapella ja paikalle on kutsuttu MET-ryhmä (Medical Emergency Team). Tiedä sitten mitä ovat tehneet kun Helsinkiin lähtenyt 70 saturoiden. On niin onnellinen sitkeästä pojastaan, joka taisteli kaikilla voimillaan pysyäkseen meidän luona.

keskiviikko 21. maaliskuuta 2012

päivä 8. ja 9.

Eilen aamulla otettiin ekg ja kun se näytti hyvältä, vaikka Toivo kaikkensa yritti ettei sen tekeminen onnistusi, saatiin otettua pois tahdistinpiuhat. Nyt rintakehä ja vatsanseutu näyttävät paljon siistimmiltä (kuvassa kyllä on edelleen tahdistimen piuhat kiinni), huomenna pitäisi poistaa tikit dreenien paikoilta.



Toivo aloitti eilen oksentelemaan. Välillä tuli kaaressa, välillä pieniä pulautuksia. yöllä oli tullut sitten ripulikakat ja huoneeseen laitettiin eristys vatsataudin pelossa. Tänään ei kokeissa ole ollut merkkejä taudista, yhden kakkanäytteen tulos vielä kyllä tulematta. Oksentelukin oli aamusta vähäistä, mutta illalla Toivo aloitti taas kunnon kaaressa oksentamisen, lakanat vaihdettiin varmaan kolme kertaa illan aikana. Tänään oli myös loppukokeita ja ultraa, niissä kaikki ok. Jos inr-arvo on huomenna hyvä eikä oksentelu ihan villiinny voidaan päästä kotiin. Jos oksentelu hurjaa niin pyysin että siirtäisivät meidät tayssiin infektio osastolle. Tytöillä tai oikeastaan Mealla hirmu ikävä ja soittelee mummulasta joka päivä itkien. Tänään Toivoa kävi viihdyttämässä sairaalaklovnit, Toivoa vähän jänskätti eikä hymyä oikein irronnut, olihan ne aika ilmestys.



maanantai 19. maaliskuuta 2012

päivä 7.

Aamusta oli ultra, johon lääkärit olivat tyytyväisiä, Toivo toipuu hienosti. Primacor päätettiin lopettaa joten saatiin se ilkeä kanyyli kaulalta pois. Inr arvo oli myös hyvä, joten päästiin eroon siitä piikitettävästä klexanesta. Soseita maisteltiin taas ja hedelmäsose kyllä kelpasi, mutta liha ei. Huomenna uusi yritys sitten, syödään vaikka sitä hedelmää kunhan joku menisi alas. Toivo oli aamulla vähän rohissut ja oli sitten imetty, pävällä rohisi taas ja sai hengitellä ventolinee, että limat irtoisi. Ei ollut yhtään kivaa Toivosta eikä sen jälkeiset imutkaan.


Mä oon ihan väsynyt, kyllästynyt ja hermot meinaa mennä. Kyl voi olla tylsää viihdyttää toista tunnista toiseen, samoilla leluilla ja samassa paikassa. Vaikka kuinka rakastaa niin ei vaan aina riitä. Liikkumavara kasvoi tänään sentään ehkä puolella metrillä. Onneks toinen viihtyy, mutta itsellä meinaa ruveta savu nouseen korvista, kun rallattelee samoja lauluja ja leikkejä. Voi kuinka kaipaankaan että saa liikkua tai tiskata, pestä pyykkiä, tehdä niitä normaaleja kotihommia. Ei kyl heti uskoi, että haluaa tehdä niitä tylsiä juttuja, mutta niin vain onni löytyy arjesta. Onneksi tytöt lähtivät jo tänään mummulaan ja serkulle vaikka suunnitelmat oli aamulla vielä toiset. Huomenna on aikuista juttu seuraa sängyn vierelle.

sunnuntai 18. maaliskuuta 2012

päivä 6.

Mika lähti aamusta Toivon luo. Me tytöt jäätiin keskenämme leikkiin ja pelaileen. Puolenpäivän jälkeen mentiin tyttöjen kanssa sairaalle myös. Toivon yö oli mennyt hyvin ja lisähappi lopetettiin yöllä. Aamulla oli lääkärit puhuneet ensi viikolla kotiin pääsystä. Marevan pitäisi saada hoitotasolle ennen kuin voidaan lähteä kotiin. Toivo ei vieläkään malta nukkua, jos huoneessa on joku vaan hymyilee ja keikaroi sängyssään. Muutenkin vauhti ihan hirmuinen, sylissäkin pitää pyöriä ja hyöriä. Selvästi on pojassa virtaa enemmän kuin ennen. Onneksi on ainakin yhtä hyväntuulinenkin ellei jopa ennemmänkin. Tänään maisteltiin myös hedelmäsosetta ja upposihan se ainakin yhtä hyvin kuin kotona ellei vähän paremminkin. Toivon väri on kertakaikkiaan paljon parempi kuin ennen, kysyin oikein hoitajalta et onko jo liian punainen kun ei ole tuollaiseen väriin tottunut. Höperö äiti taidan olla.


Klexanen piikitys jatkui vielä tänään, toivottavasti huomenna päästään siitä eroon. Sen ansiosta kylläkin Toivo rupesi nukkumaan kun tuli itku. Huomenna menen itse aamusta sairaalalle niin näen itsekkin lääkärit. Pitäisiköhän kirjoittaa lapulle kysymykset valmiiksi? Ihana Mea täytti tänään neljä vuotta, juhlistimme jäätelöannoksilla. Mea tietysti vietti melkein koko päivän eilen valitsemassaan prinsessamekossa. Onnelinen ja rakkauden täyteinen päivä siis.



lauantai 17. maaliskuuta 2012

päivä 5

Aamulla soittelin teholle. Yön Toivo oli viihdyttänyt iloisena hoitajia ja vähän nukkunutkin. Yritty aamulla laittaa tippa osastolle menoa varten, mutta ei onnistunut kun jalat ja kädet niin turvoksissa vielä. Aamusta poistettu myös eilen laitettu dreeni. Toivo siirrettäisiin puolenpäivän aikaan osastolle. Tyttöjen kanssa mentiin askartelu hetkeen mäkkitaloilla ja sen  jälkeen vietiin iskä Toivon luokse. Me tytöt lähdettiin lelukauppaan ostamaan Mean syntymäpäivä lahjaa. Monakin löysi jotain ostettavaa ja äiti osti myös Toivolle tuliaisen 8kuukauden täyttymisestä. Sieltä sitten sairaalalle katsomaan iloista ja touhuavaa poikaa. Tytöt viihtyivät paremmin leikkihuoneessa kuin veljen luona.  Parasta päivässä oli että äiti sai vihdosta viimein pojan syliin.


Tytöt lähtivät isin kanssa takas talolle syömään ja Toivokin rauhoittui nukkumaan. Heräsi tunnin päästä itkuisena, sai panadolia ja kun ei sekään auttanut niin morfiinia. Itkua riitti lääkkeistä huolimatta ja vasta kun maitoa oli mennyt jonkin aikaa massuun niin poika rauhoittui. Voiko olla totta, että itkisi nälkäänsä? Sitten taas vauhtia riitti. Virtaa tuntuu olevan enemmän kuin ennen, pieniä lepo taukoja ei tunnu enää tarvitsevan.


Lisähappea vähennelty osastolla reippasti, teholla meni vielä eilen 3l niin illalla meni enää alle 1. Lääkkeitä meneekin sitten komeasti. Primacor jatkaa vielä suoraan suoneen ja myös nesteitä menee vielä. Lisäksi spiresis, furesis, marevan, revation, joku vatsansuojalääke ja kortisoni. Muitakin voi olla, nämä meni nyt illalla, huoh mikä arsenaali tädillä oli ruiskuja mukanaan. Primacoren ja kortisonin pitäisi ainakin loppua sairaalassa.

ps. huomatkaa pojan ihanat pinkit vaateet, mitkä on sata senttiselle tarkoitetut

4. päivä

Aamuyöstä oli kaikki dreenit poistettu, yhdestä oli kuitenkin päässyt menemään ilmaa ja keuhko oli mennyt lyttyyn. Uusi dreeni laitettiin sitten kylkeen. Kaikki kuitenkin asian suhteen ok. Aamulla Toivo oli vielä vähän pökkelössä, koska oli saanut lääkityksen dreenin laittoa varten. Katseli kuitenkin virkeänä ympärilleen ja hoitajaakaan ei vierastanut.


Puolen päivän aikaan lopetetiin rauhoittava lääke ja puoli kahden vierailulla Toivo oli jo ihan oma itsensä. Suosikki puuhaa oli repiä isiä parrasta. Asentoa sai korjata koko ajan kun mennä vönkersi sängyssään. Kamalasti vielä rohisee ja imuja saa tehdä aika useasti. Ja siitähän Toivo ei tykkää. Tänään näin ekan kunnon kiukkukohtauksen ja kyllä on väri niin paljon parempi kuin ennen hermoostuessa. 


Tyttöjen kanssa käytiin aamupäivällä Korkeasaaressa ja tytöt pääsivät myös katsomaan veljeä tänään ekaa kertaa. Hoitajia olin pyytänyt laittamaan peiton päälle, etteivät tytöt kauhistu. Monapa ensi töikseen kurkkasi peiton alle, että miltäs se veli nyt näyttää. Käytiin sitten kaikki läpi, että mitä sieltä löytyy. Toivo oli super innossaan siskojen näkemisestä. Kanyyleita on tänään lähtenyt kolme, kun eivät ole enää toimineet. Toivo on selvästi päättänyt että nyt riittää ja huomenna aamusta mennään osastolle. Äiti on iloinen. Oli niin ihana nähdä poika omana itsenään ja meillä oli oikein mukavia hetkiä tänään, vaikka teholla ollaankin. Huomenna pääsee sylittelemään, odotan innolla.

torstai 15. maaliskuuta 2012

Päivä 3.

Ei oltukaan laitettu nasaaliin, Toivo pärjännyt koko päivän pelkillä viiksillä. Hermostuessa saturaatiot tippuvat roimasti, mutta korjaantuvat nopeasti 75 tienoille siitä sitten korjaantuminen kestää kauemmin. Rauhallisena kieppuvat 85 tienoilla, kun tavoite on nyt 80. Toivo hermostuu aika helposti, hoitajan ei tarvitse kuin lähestyä sänkyä kun Toivo on hereillä niin jo huutaa. On siis selvästikkin oppinut että taas tehdään jotain ilkeetä. Pissa katetri oli otettu tänään pois ja jo vaipan vaihto saa huutamaan. Klexanen piikitys on myös ihan inhokki hommaa, ymmärrettävästi. marevan oli aloitettu tänään, jospa päästäsi tuosta piikittämisestä eroon nopsaa. Morffiinihan lopetettiin jatkuvana ja nyt menee noin 3-4tunnin välein annos. Rauhoittava jatkuu vielä. Toivo siis edelleen ihan pöllöyissä, katse on ihan sumea. Yön aikana pitäisi tuo rauhoittava lopetella ja typpi myös. Aamusta jos keuhkokuva on ok, otetaan ainakin osa dreeneistä pois, tänään erittäneet enää muutamia millejä. Osastoakin jo väläyteltiin, mutta katsotaan nyt ihan rauhassa.


Illalla oli pitkään hereillä ja koitti jotain jutellakin, mutta ääni oli ihan käheä hengityskoneen jäljitä, että tais itsekkin pelästyä. Shut rauhallisena siinä mua katteli kun juttelin ja laulelin. (ja kyllä, mä laulan, mutta ihan hiljaa vaan) Välillä polki jalkaa ponnekkaasti ja koitti nyhtää viiksiä pois nenästä kutittamasta. Tytötkin tuli tänään tänne ja huomenna saavat tulla katsomaan veljeä. Jospa Toivo olisi sitten hereillä niin saattaisivat jaksaa olla kauemmin ja Toivokin varmasti tykkäisi tyttöjen höpötyksistä.



päivä 2. ja 3. päivän aamu

Olin eilen niin väsynyt kun tultiin sairaalata, että kaaduin suoraan petiin. Eilen saatu vähennettyä sydämen tukilääkkeitä niin että vain yksi on jäljellä. Morfiinia myös vähennettiin roimasti. Typestä myös vieroiteltu ja aloitettu sen takia reavation "suun kautta". Hengityskonetta säädettiin pienemmälle ja loppu päivästä antoi vain apuja hengittämiseen. Toivo teki paljon itse. Toivo voi vakaasti ja availi välillä silmiään ja heilutteli käsiä ja jalkoja. On ollut onneksi ihan rauhallinen. Vähän tuo ilme näyttää sekavalta.


Turvotus ei ole juurikaan laskenut, mutta ei lisääntynytkään. Nesteytys on päällä, mutta toivo pissaa itsensä miinukselle nesteenpoisto lääkkeiden avulla. Eilen aloiteltiin myös maidot 2ml annoksilla ja maha näytti sen vetävän. Yö oli mennyt rauhallisesti. Vain silmiä availlessa oli ruvennut itkemään, hoitaja veikkasi että vierasti häntä.  Tänään aamulla on otettu hengityskoneesta irti ja kun soittelin oli happiviiksillä. Hengitys raskasta ja saturaatio tavoite ei täyte joten aikoivat laittaa ylipainekoneeseen eli nasaaliin. Nyt jännittää mennä seuraavalle visiitille katsomaan mikä siellä on tilanne.



tiistai 13. maaliskuuta 2012

Leikkauksen jälkeen

Leikkaus kesti 7 ja puoli tuntia. kirurgi soitti seitsemältä että Toivo on siirretty teholle. Glennin leikkaus tehty, keuhkovalttimonhaaran laajennus oli hankala ja siksi meni niin pitkään. Ysin jälkeen päästiin katsomaan poikaa. Tilanne vakaa ja saturaatiot päälle 83, Norwoodin jälkeenhän oli sitä keuhkovastusta ja sitä taas pelättiin, mutta nyt tilanne näytti hyvälle. Verenkierto toimii niin kuin kuuluukin. Toivo oli aika turvoksissa, mutta näytti kuitenkin omalta itseltään. Väri oli paljon parempi kuin ikinä on ollut. Sydämen tukilääkkeitä oli päästy jo vähentään ja aamusta olisi tarkoitus alkaa vieroittaan hengityskoneesta. Pitkä yö on taas edessä ja nyt jännitetään mitä se tuo tullessaa. Tuolla kun tilanteet voivat muuttua niin nopeasti. Nyt kuitenkin ihan hyvät fiilikset.


Rankkoja päiviä

Tosiaan mentiin eilen ihan hoitaja käynnille taysiin; verikokeisiin ja satukkamittauksiin. Saturaatiot oli 50-61 (terveellä sata, Toivon tavoite on 75), siitä keuhkokuvaan ja ultraan. keuhkokuva oli ihan hyvä. Ennen ultraa satukat pahimmillaan 30 ja kiiruusti lisähappeen. Ultrassa näkyvyys huono shunttiin ja keuhkovaltimoihin, mutta ilmeisesti haarassa oleva kaventuma pahentunut ja shunttiin tullut myös kaventumaan. Siirryttiin taysin lastenteholle aloitettiin nesteytys ja klexane piikitys ja otettiin rsv-koe. Toivollahan oli positiivinen rsv testi 1.3. Nyt rsv negatiivinen ja samantien päätettiin että viimestään aamulla siirretään lastenklinikalle sydänosastolle. Happea meni 6l/min, eikä sekään tuntunut auttavan jos ei ollut rauhallinen. Yöllä kardiologi soitti että lähtevät siirtämään jo yöllä (ja tosiaan meidän ihana kardiologi oli Toivoa saattamassa) ja siirsivät teholle koska itkukohtauksissa saturaatiot tippuvat lisähapenkin kanssa 50 kieppeille. Aamulla oli vielä suunnitelma että siirtyy neloselle, mutta sitten päättivätkin leikata jo tänään. Itse päästiin mäkkitalolle ja odotellaan kuulumisia. Kukaan lääkäri ei ole soittanut mitään koko päivänä, hoitaja oli ymmärtänyt että tekevät nyt glennin (onhan se siirtynyt jo kolme kertaa). Jännittää, pelottaa. Viime yö oli ehkä pahin mitä oon kokenut. Toivoa ei keritty ennen leikkausta näkeen. Viimeksi pitänyt sylissä teholla kun odotettiin peti paikkaa, seuraavasta kerrasta sylissä ei mitään tietoa. Eikä sitä viimeistä valokuvaakaan tullut otettua.

lauantai 10. maaliskuuta 2012

Laatuaikaa

Eilen käytiin Mean kanssa uimassa, ihan kahdestaan. Meillä molemmilla oli tosi hauskaa. Ihana viettää aikaa niin ettei mikään keskeytä. Mea joutuu usein odottamaan omien juttujensa kanssa kun Toivo tarvii äitiä. Jo ihan automatka oli mukava, juteltiin niitä näitä. Pitäisi yrittää vaan enemmän tehdä ihan vaan kaksistaan. Uimahalliin lähtö oli vieläpä neidin ihan oma idea, johon äiti päätti kerrankin tarttua.



Postiin saapui tällä viikolla paketti buzzadorilta. Buzzadorina voin saada erilaisia tuotteita, joita markkinoin ystävilleni. Paketissa oli uusia tyttöille suunnattu legofriends sarjan puumaja. Monan ja Monan kaverin kanssa sitten rakenneltiin puumaja, Mean odottaessa innokkaana vieressä. Oli mukava tehdä myös Monan kanssa pitkästä aikaa yhdessä jotain. Neiti on niin paljon kavereiden kanssa, että ei juurikaan tule vietettyä aikaa kunnolla yhdessä. Mona oli jo jonkin aikaa haaveillut noista legoista ja tykäsi myös rakennella niitä. Ei ollut liian vaikea, mutta ei ihan helppokaan tehtävä. Kivointa oli kun sai itse päättää mihin kukat, perhoset ja suloiset leppäkertut laittoi. Ja kyllähän sillä sitten loppuilta leikittiinkin. Ihanaa kun on tytöillekin nyt ihan omia legoja.



Toivo taitaa olla se joka saa eniten äidiltä laatuaikaa. Leikitään pitkin päivää lattialla ja sylissäkin saa olla paljon enemmän kuin kukaan muu. Illalla käytiin vielä saunassa ja kaikki lapset nukahtivat sen päälle nopsaa. Nyt on äidin ja isän laatuajan aika.




torstai 8. maaliskuuta 2012

Niinhän siinä kävi

että rs-viruksen takia ei leikkaukseen päästä kuuten viikkoon. Uutta aikaa odotellaan huhtikuun loppu puolelle. Toivon kunto ollut onneksi ihan jees. Vähän räkäinen, enempi yskä vaivaa. Huomenna tulee fyssari ja lupasi tuoda mulle taputteluhoidon ohjeet, niillä pitäisi saada limat liikkeelle. On vaan aina niin kurjaa, kun yrittää oksentaa sitä limaa ja on sen oloinen että tukehtuu ihan just. Yöt ovat olleet levottomia juurikin tuon yskän ja liman takia, päivälläkin tykkäisi olla ennemmän sylissä ja rutisee jatkuvasti, ei siis ole olo ihan parhain. Toivo kuitenkin jaksaa hienosti touhuta ja vatsalleen kääntymällä pääsee liikkumaan yllättävän pitkälle, olohuoneen maton toisesta päästä toiseen päähän. Väsy tulee kyllä nyt helpommin ja nukkuukin päiväunet jo aamusta kympiltä.


Tämä viikko on ollut ohjelmaa täynnä, ensi viikolla otetaan sitten rauhallisemmin. Tänään soittivat myös että seuraavalla polikäynnillä päästään puheterapetille. Jospa saataisiin apuja tuohon kiinteiden syömiseen. Tällä viikolla mennyt hiukkasen paremmin ja Toivo on oikein maiskuttanut soseitansa. Yritin muutaman päivän tarjota sormiruokaa, mutta eihän ne kiinnostaneet ollenkaan. Ei ottanut edes käteensä. Maissinaksua yritti tänään laittaa suuhunsa, mutta irvisti vain kun se sinne meni.

lauantai 3. maaliskuuta 2012

Onni

syntyy pienistä asioista.
Aamulla heräät ja pinnasängyssä hymyillään valloittavasti.
Nelivuotias pukee ihan itse päälle, ilman mitään tappelua.
Saat juoda teen rauhassa.
Ruokalautaset tyhjenevät vauhdilla.
Sisarukset leikkivät ilman tappelua.
Tansista ja laulusta.
Pulkkamäestä kuuluvista riemun kiljahduksista.
Onnellisesta virnistyksetä kun saa käteensä jotain hienoa.
Omasta laatu-ajasta.
Lasten siivoamasta lastenhuoneesta.
Löhöilystä rakkaan kainalossa sohvalla.
Hyvän yön suukosta.



Joskus on hyvä miettiä mitkä asiat ovat sinä päivänä saaneet hymyilemään. Niistä on se onni tehty, ihan niistä pienistä asioista.


torstai 1. maaliskuuta 2012

Huono vai hyvä päivä?

Toivon Peg alkoi erittämään eilen töhnää ja tänään erityis jatkui. Pegin alueen iho oli punainen ja teki selvästi kipeää kun sitä puhdisti. Lähdettiin sitten käymään päivystypolilla näyttämässä sitä hoitajalle. Hoitaja sitä vähän löysensi sitten, onhan ollut jo kaks ja puol kuukautta. Ei osannut sanoa kipuilusta mitään, joten päätti että kirurgin vielä parempi katsoa. Päivystyspolin lääkäri kävi sitten vielä katsomassa Toivoa kovan yskän takia. Keuhkot kuullostivat ihan hyviltä, mutta koko vatsa arasti hyvin paljon ja sen painelu teki kipeää. Päädyttiin sitten osastolle, kun ei tiedetty koska kirurgi ehtisi käymään. Ennen osastolle menoa otettiin vielä rsv näyte ja suureksi yllätykseksi se oli positiivinen. Toivohan on saanut siihen vasta-aine piikin, mutta ei sitten auttanut. Rsvirushan aihettaa ihan perus flunssaa, mutta voisi olla Toivolle perussairauden takia kohtalokas. Onneksi vasta-aine piikki auttaa ja tuntuu tulevan Toivolle nyt lievänä. Nyt toivotaan parasta tänkin kanssa.

Kirurgi kerkisi sitten osastolla piipahtamaan ja totesi arkuuden johtuvan vain kireydestä ja saatiin tarkat hoito ohjeet, jotta eritys loppuu ja kipuilu loppuu. Nyt vain seuraillaan tilannetta. Koska hengitys oli ihan normaali rajoissa ja saturaatiot hyvät eikä limaisuutta ollut, päätyi osaston lääkäri päästämään meidät kotiin. Nyt taas ollaan varpaisillaan lähdössä Taysiin jos muutoksia vointiin tulee. Uusi leikkaus päivä olisi tämän kuun 15. Saas nähdä kuinka käy. Aika tiukille menee parantumisen kanssa. Nyt onneksi kotona, ihanaa.