Mika lähti aamusta Toivon luo. Me tytöt jäätiin keskenämme leikkiin ja pelaileen. Puolenpäivän jälkeen mentiin tyttöjen kanssa sairaalle myös. Toivon yö oli mennyt hyvin ja lisähappi lopetettiin yöllä. Aamulla oli lääkärit puhuneet ensi viikolla kotiin pääsystä. Marevan pitäisi saada hoitotasolle ennen kuin voidaan lähteä kotiin. Toivo ei vieläkään malta nukkua, jos huoneessa on joku vaan hymyilee ja keikaroi sängyssään. Muutenkin vauhti ihan hirmuinen, sylissäkin pitää pyöriä ja hyöriä. Selvästi on pojassa virtaa enemmän kuin ennen. Onneksi on ainakin yhtä hyväntuulinenkin ellei jopa ennemmänkin. Tänään maisteltiin myös hedelmäsosetta ja upposihan se ainakin yhtä hyvin kuin kotona ellei vähän paremminkin. Toivon väri on kertakaikkiaan paljon parempi kuin ennen, kysyin oikein hoitajalta et onko jo liian punainen kun ei ole tuollaiseen väriin tottunut. Höperö äiti taidan olla.
Klexanen piikitys jatkui vielä tänään, toivottavasti huomenna päästään siitä eroon. Sen ansiosta kylläkin Toivo rupesi nukkumaan kun tuli itku. Huomenna menen itse aamusta sairaalalle niin näen itsekkin lääkärit. Pitäisiköhän kirjoittaa lapulle kysymykset valmiiksi? Ihana Mea täytti tänään neljä vuotta, juhlistimme jäätelöannoksilla. Mea tietysti vietti melkein koko päivän eilen valitsemassaan prinsessamekossa. Onnelinen ja rakkauden täyteinen päivä siis.
1 kommentti:
Ihanaa että asiat on noi hyvin Toiv olla.ja näin pienellä ajalla leikkauksesta.Uskon että Toivolla on hyvät Enkelit ollu mukana koko ajan matkassa,Uskon että rukouksiinikin on vastattu..
Lähetä kommentti