päivä 7.

Aamusta oli ultra, johon lääkärit olivat tyytyväisiä, Toivo toipuu hienosti. Primacor päätettiin lopettaa joten saatiin se ilkeä kanyyli kaulalta pois. Inr arvo oli myös hyvä, joten päästiin eroon siitä piikitettävästä klexanesta. Soseita maisteltiin taas ja hedelmäsose kyllä kelpasi, mutta liha ei. Huomenna uusi yritys sitten, syödään vaikka sitä hedelmää kunhan joku menisi alas. Toivo oli aamulla vähän rohissut ja oli sitten imetty, pävällä rohisi taas ja sai hengitellä ventolinee, että limat irtoisi. Ei ollut yhtään kivaa Toivosta eikä sen jälkeiset imutkaan.

Mä oon ihan väsynyt, kyllästynyt ja hermot meinaa mennä. Kyl voi olla tylsää viihdyttää toista tunnista toiseen, samoilla leluilla ja samassa paikassa. Vaikka kuinka rakastaa niin ei vaan aina riitä. Liikkumavara kasvoi tänään sentään ehkä puolella metrillä. Onneks toinen viihtyy, mutta itsellä meinaa ruveta savu nouseen korvista, kun rallattelee samoja lauluja ja leikkejä. Voi kuinka kaipaankaan että saa liikkua tai tiskata, pestä pyykkiä, tehdä niitä normaaleja kotihommia. Ei kyl heti uskoi, että haluaa tehdä niitä tylsiä juttuja, mutta niin vain onni löytyy arjesta. Onneksi tytöt lähtivät jo tänään mummulaan ja serkulle vaikka suunnitelmat oli aamulla vielä toiset. Huomenna on aikuista juttu seuraa sängyn vierelle.