17. päivä

Mä alan oleen niiiiin kypsä tähän sairaalassa ravaamiseen. Jo 17 päivää tätä samaa, 11 päivää en oo saanut Toivoa syliin. Istun vaan sängynreunalla ja koitan jutella jotain, kohta loppuu jutun aiheet äidiltä. Ahistaa. Ja ahistaa taas tuo lypsäminenkin, katotaan kuinka monta päivää vielä jaksan itseäni tsempata. Jaksaa, jaksaa, toivotaan, että sama aika vielä ja sitten oltais ees lähempänä kotia.

Toivolla sentään hyvä päivä, morfiini lopetettu viime yönä, eikä selviä vieroitusoireita oo tullut, JES! Maitoja myös nosteltu ja rasvat jätetty kokonaan pois. Katetristakin päästiin tänään eroon. Niin ne "johdot" sieltä sängystä vaan katoavat. Maitoja kokeiltu pullolla, mutta Toivoa ei kiinnosta koko homma ollenkaan. Tuttiakaan ei osaa imeä ja sitten jos kovasti harmittaa niin ei siitäkään ole apua. Huomasittekos kuvassa jotain eroa eiliseen? Toivolla oli tänään kokeilussa happiviikset parin tunnin ajan. Hienosti poitsu pärjäs niilläkin. Hoitaja puhui, että huomenna tai keskiviikkona siirryttäisiin osastolle jos takapakkeja ei tuu. Mä oon asiasta yhtä varma kuin epävarma.