Lomalla

Keskiviikkona pääsimme takaisin sydänosastolle. Toivo on sinne paljon mukavempi jättää yöksi, kun hoitajat kuulevat jos alkaa itkemään. Yöt on kyllä mennyt hyvin eikä ylimääräisiä huutele. Nyt on iltaisin ollut kovin levoton ja vahtinut minua. On sitten vain pakko poistua huoneesta ja kuunnella käytävällä itkua. Minuutti niin poika on unessa.

Perjantaina tehtiin pitkästä aikaa ultra ja sovittiin lääkärin kanssa että minä opettelen haavanhoidon itse. Maanantaina katsotaan mitä kirurgi tuumaa ja josko äidin hoito riittäisi ja päästäisiin kotiin.

Tänään saatiin Toivo lomalle ja saa olla meidän kanssa talolla jopa yötä. Illalla kävimme haavanhoidoilla ja aamulla menemme verikokeisiin ja haavahoitamaan. Toivo ei kovin ihmetellyt vaan rohkeasti tutustui taloon. Kiipesi jopa portaat kellarista yläkertaan (täällä siis kolme kerrosta), eikä välissä tarvinnut huilata. Kotona ei jaksanut kiivetä yläkertaan vaan voimat loppuivat kesken matkan. Tällä reissulla Toivo oppinut nousemaan seisomaan syöttötuolissa ja kiipeämään siitä pöydälle. Olenkin jo odotellut tätä taitoa,koska tytöt ovat sen taidon keksineet jo 10 kuisina. Taidamme päästä siis valjasostoksille.

No kuinkas sitä haavaa hoidetaan? Onkalohaavaan ruiskutetaan keittosuolaa, kuivataan ja onkaloon tungetaan sorbact nimistä nauhaa lopuksi lappu päälle. Tuo sorbact poistaa bakteereja ja onkalo alkaa kasvamaan pohjalta kiinni. Kukaan ei ole osannut sanoa kauan kiinni menoon menee.