Viime viikko kului Toivon asioita hoidellessa. Lääkkeiden hakemista, maidon hakemista, kelassa käyntiä, tarvikkeiden hakua terveyskeskuksesta. Apteekissa käytiin yhteebsä viisi! kertaa, mutta nyt on kaikki saatu mitä tarvitaan. Tärkein visiitti oli tays, kun kävin opettelemassa inr mittarin käyttöä ja sain sen samalla kotiin mukaan. Nyt ei tarvitse jatkuvasti ravata verikokeissa, kun saan itse ottaa arvon kotona. Toivo ottaa pistämisen hyvin eikä itkeskele. Tarpeeksi ison pisaran imeminen liuskaan vain on äidille hankalaa, mutta ollaan nyt kyllä onnistuttu. Haavaa ollaan hoidettu kerran päivässä ja se alkaa näyttämään paremmalta. Pelkään vain, jos en olekkaan putsannut sitä tarpeeksi hyvin.
Toivon syöminen menee takapakkia taas. Mieluummin söisi sitä mitä mekin ja toki annankin. Ruoka ei vaan mene alas vaan Toivo mussuttaa sitä suussaan ja sylkee pihalle. Sosetta pitäisi syödä, että siitä menisi jotain alaskin. Ruokapöydän päässä kuulluu kova vaatimus "anna, anna!" ja äiti antaa vuoroin mitäkin, huoh.
Toivo hikoilee nykyään kovin kun itkee ja nesteenpoistolääkityksen takia vaippaa saa vaihtaa tiuhaan. Hankalinta on pyllyn pesu, kun kainaloista ei saa nostaa. Eilen Toivo rupesi ottamaan askelia ilman tukea. Pitkästä aikaa, ihanaa. Äidille iski flunssa, nyt ei vaan ehtisi sairastamaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti