Tällä viikolla ollaan yritetty toden teolla saada tuo ruoasta kieltäytyjä syömään. Päivisin kerralla letkuttava maidon määrä vähennetty 70ml vanhasta 150ml. Ajatuksena josko Toivon tulisi nälkä. Onhan se tullut ja poika on kiukutellut pitkin päivää, ruoka ei siltikään mene alas. Suu pysyy viivana kiinni. Kaikenmaailman temput on kokeiltu ja uusi temppu hetken aikaa toimiikin, ehkä kahden lusikallisen verran ja sitten istutaan taas suu viivana ja kädet huitoo lusikkaa pois. Tiedättekö, että suu kiinni voi myös nauraa hekottaa? Toivo tykkää myös kaivaa ruoan pois suustaan jos se sinne sattuu menemään. Mua nyppii ja kunnolla. Pitkään aikaan syöminen ei ole ollut näin sterssaavaa kuin nyt. Ravitsemusterapeutti oli onneksi myötämielinen tälle kokeilulle. Öljyä lisätään ruokaan ja hedelmäsosetta sekoitetaan turkkilaiseen yogurttiin, jotta kaloreita tulisi lisää. Ensi viikolla pitäisi mennä puntarille katsomaan onko paino tippunut, pysynyt samoissa vai noussut, huoh. Sitten katsotaan lisäravinteiden määrää uudestaan. Mä en vaan jaksa tajuta miks ei voi syödä. Nyt kun syynä ei ole enää se ettei jaksa ja osaamista ruoan nielemiseen löytyy. Aamupalaa syötiin tänään lastenohjelmien ajan ja se toimi sen yhden ruokailun, saatiin syötyä jopa 40ml, muuten mennytkin n.5ml.
Edelleen siis letku ahkerassa käytössä. Meillä letkutetaan oikeastaan missä vain. Useiten kuitenkin kaikkia sääntö vastaan ei todellakaan kohoasennossa, niin että Toivo leikkii lattialla ja ruokapumppu on lasten työntökärryssä, se sitten kätevästi seuraa Toivoa paikasta toiseen. Kaikki menot koitetaan rytmittää ruokailujen mukaan ja usein pumppu raksuttaa autossa ja kaupassa ostoskärryissä.
Ulkoileen mennään usein myös pumpun kanssa, sen aikaa Toivo istuu rattaissa ja sitten kun maito on mennyt pääsee maahan touhuileen. Tietty myös nukkuessa letkutetaan yöllä meneekin suurinosa maidosta. Olisi mukava kuulla muitakin tapoja letkutaa, varsinkin sisällä kun ryömitään paikasta toiseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti