Siilinjärven sopeutumisvalmennuskurssi

Vietettiin 6 päivää Kuopiossa Siilinjärvellä sydänlapset ja -aikuset ry:n sopeutumisvalmennuksessa. Viikko oli hyvin antoisa ja täynnä ohjelmaa niin aikuisille kuin lapsille. Lapset olivat illalla ihan poikki päivän touhuista. Jokainen oli eri ryhmässä ja Toivolla tietysti omahoitaja, ihana Riitta joka hoisi Toivoa jo Edenin sovassa. Aamuisin ja iltaisin ehdittiin kyllä kylpylään uimaan. Jo 20minuutin pulikoiminen sai lapset tyytyväiseksi ja äidin aamulla virkeäksi. Oli aika ihanaa uida isossa kylpylässä aamuisin kun siellä ei ollut muita. Ehdittiin myös yhtenä iltana minigolffaamaan.

Meille vanhemmille oli luentoja ja ryhmätehtäviä. Paljon tärkeää asiaa. Opittiin toisistamme varmaankin lisää. Tai ainakin osaa ymmärtää miksi toinen käyttäytyy niin kuin käyttäytyy. Vertaistukea oli mukavasti tarjolla ja isien ja äitien illoissa molemmilla vierähti useampi tunti. Myös lapset saivat omanlaistaan vertaistukea. Koin että Monalle oli tärkeää nähdä vanhempia lapsia joilla sydänsairaus ja huomata että eivät erotu muista. 

Leirillä mietittiin viimeisenä päivänä tulevaisuutta ja sitä mitä toivoo itseltään. Itse päädyin siihen että oppisin pyytämään apua. Tänään otin askeleen siihen suuntaan, mutta siitä kerron myöhemmin. Pitkällä kotimatkalla kävimme vielä hakemassa kotiin pari uutta asukkia. Suloiset veijarit Vilma ja Vilkas.

Kiitos kaikille kurssilaisille. Nyt kun arki on taas pärähtänyt käyntiin koitan kirjoitella useammin. Asiaaa olisi vaikka kuinka.