Konttaava hurmuri

Toivo on oppinut konttaamaan. Ihan yllättäen. Ei uskottu ollenkaan rupeavan koska löysi jo pystyasennon, mutta jotenkin Toivo vaan innostui. Ensin aloitti ulkona, ruohikolla ja kivisellä pihatiellä oli varmasti mukavempi kontata kuin ryömiä. Edelleen ryömii kun tulee kiire eli aika usein. Leikeissä alkaa näkymään ikä. Enää ei pelkästään heitellä tavaroita, vaikka sekin on edelleen hauskaa, vaan selkeä "ota-anna leikki" on mukavaa. Myös legoja on alettu purkamaan. Me muut kokoamme ja Toivo purkaa, myös linnat joita Mea yrittää koota. Palikka laatikkoon oppi laittamaan pyöreän ja neliön palikan. Leikissä saa tosin olla vain yksi palikka mukana, muuten ei pysty keskittymään. Tästä innostueena kaivoin myös nuppipalapelit esille, mutta ne saa vielä vain kyytiä.

 Myös siskojen kiusaaminen on alkanut ja Toivo repii hiuksista ja vaatteista, heittelee myös siskoja tavaroilla ja äidin pureminen on myös mukavaa. Mitä kovempaa joku huutaa sen kivempaa. Jämäkkä kielto saa Toivon itkemään. Äidin syli on myös kova juttu ja oikeastaan kenenkään muun syli ei kelpaa jos harmittaa. Onneksi ulkoilu sujuu mukavasti vaikka ei siellä paljoa liikukkaan. Jos ei muuta keksi niin katselee kun siskot viilettävät menemään. Liukumäkeä laskisi aina vaan uudestaan, kun pääsee alas on kädet pystyssä odottamassa että joku nostaa taas ylös.

Hiekkalaatikkoa olen kesän vierastanut, koska inhoan hiekan syömistä. Nyt kun syksy saapui laitettiin hanskat käteen ja mentiin tekemään hiekkakakkuja. Lapiota Toivo on käyttänyt kyllä pihatien kivien kääntelyyn aijemmin. Tällä viikolla käytiin ostamassa kahdet kengät. Toiset on sisälle sandaaleiksi fysioterapeutin suosituksena. Auttaa toivottavasti Toivoa hahmottamaan paremmin jalkapohjan ja painonsiirrot. Tukea vastenhan Toivo tosiaan nousee, mutta jalat ovat kuin puupölkyt eivätkä liiku oikeen mihinkään. Toiset kengät oli talvikengät, niitä ruvetaan käyttämään kunhan ilmat vielä vähän viilenevät. Nyt mennään vielä villasukilla.

Keskiviikkona oli Taysin fysioterapeutin arvio ja tämän vuoden loppuun asti saatiin vielä fysioterapia kotiin. Oli ihan hämmästynyt Toivon kehityksestä kun toukokuussa liikkui vielä ihan lattiatasolla ja pyöri napansa ympäri. Paljon ollaan tultu eteenpäin. Uusia asioita opetellessa huomaa niiden olevan rankkoja, mutta kun on hetki opeteltu alkaa rankkuus häviämään. Toivohan kyllä painattaa meneen koko päivän täysillä ja on jatkuvasti hengästynyt, vetää vissiin itsensä päivittäin äärirajoille asti. 

Itse olen tyytyväinen ja ylpeä Toivon kehityksestä ja unohtanut ne normit mitä lapselta odotetaan. Nuoremmaltahan Toivo vaikuttaa ulkopuolisista kun liikkuu kuin 10kuinen, mutta antaa luulla vaan. En viitsi korjailla ja sen myötä selittää. Välillä tietysti tunnen rinnassani pistoksen kun luen tuttavan facebook päivitystä lapsen kehityksestä, kuinka osaa jo sitä ja tätä. Eiköhän tuokin tunne ole ihan inhimillistä. Ja arvatkaas kuinka isoin kirjaimin päivitän kun Toivo ottaa ensimmäiset askeleet :)

(tulipas pitkä päivitys, mutta viimeisestä taas hetki aikaa ja asiaa olisi vaikka joka ilta kirjoittaa, yritän ehtiä)