Taas se alkaa, jatkuva nenien niistäminen. Pelko osastolle joutumisesta ajaa eristäytymiseen. Ollaan vaan kotona. Niin kesällä suunnittelin perhekerhoilun aloittamista kun kerho taas starttaa. Ja pah, enhän mä sinne uskalla mennä hakeen tauteja. Mealle tekisi hyvää kerhoilu ja varmasti myös Toivolle sekä äidille. Pää meinaa hajota kun kyhjötetään kotona. Melki kaikilla tutuilla nenät tuhisevat ja nyt varsinkin kun odotetaan pääsyä Helsinkiin niin ei voi ottaa yhtään riskiä. Toivollahan siis on jo räkis, mutta onneksi helpottamassa. Maanantaina 17.9 olisi tällätietoa lähtö Helsinkiin jos nyt vaan tauti helpottaa. Koululainen kantaa pöpöt kuitenkin mukavasti kotiin, joten tuntuu välillä ihan turhalta tämä oman pään hajottaminen kotona nyhväämällä. Uskallan luoda ajatukset tulevaan ja ehkä muutaman vuoden päästä ei tarvis olla enää näin tarkka ja uskaltaisi mennä kylään vaikka vähän nenä jollain vähän vuotaisikin. En ymmärrä kuinka joskus pystyn laittamaan Toivon hoitoon tällä tauti kammollani. Liian hyvässä muistissa vielä viime talven osastolla olot ja lisähapessa roikkuminen. Jospa tänä talvena käsien pesu ja käsidesin käyttö auttaisi paremmin. Toivokin on kyllä jo onneksi isompi ja saa yskittyä limaa liikkeelle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti