torstai 21. maaliskuuta 2013

Uhmaa

Äidin pikku kullannuppu on aloittanut ensimmäisen uhmansa. Enemmänkin huvittavat nuo pienen miehen kiukkukohtaukset. Kieltäähän ei saisi, muuten herra kääntää suun väärinpäin ja alkaa itkemään. Häntä on loukattu ja syvästi. Kun kiellon aiheuttamasta itkusta on selvitty on kokeiltava uudestaan vieläkö kielletään ja mehän kielletään. Voi sitä loukatun pojan ilmettä. Toivo kokeilee rajoja mm. lyömällä, siskot ovat aika tuskissaan.
Toivon pukeminen on nykyään myöskin tuskaa äidille. Kun karkumatka päättyy, sylissä on hyvä venkoilla kun äiti vetää haalaria niskaan. Kengän voi ottaa pois siinä välissä kun äiti laittaa toista hanskaa, huoh. Ymmärryksen määrä on todella suuri. Toivo jaksaa shut hyvin kuunnella ja asioita pitääkin paljon selittää. Nyt tullut myös uudenlainen vaatiminen. Toivo osoittaa asioita ja niitä pitää nimetä hänelle. Kuitenkaan IKINÄ ei mene oikein vaan Toivo vastaa "ei". Lopulta alan nauramaan kun vaihtoehdot loppuvat ja Toivolla on ilkkikurinen ilme naamalla. Toivo vaatii myös pääsyä pöydälle, yläkertaan, ulos ja kaikkiin muihin mahdollisiin paikkoihin mihin ei voi häntä yksinään päästää. Vessassa kiipeää lasten jakkaralle ja haluaa läträtä vedellä. Kiitos äidin joka näytti homman kerran kun halusi hetken rauhan vessapaperin syömiseltä. Ja juu, meillä käydään vessassa lasten kanssa.
Puhetta ei vielä tule, muutama yksittäinen sana. Pappa on yleissana kaikelle ja tarkoittaa myös pappaa. Katselemme monta kertaa päivässä ikkunasta josko pappa ajaisi pihaan. Äiti tulee vain itkiessä, kun on kova hätä että äiti varmasti kuulee. Kuulenhan minä. Mennään on myös yksi paljon käytetty sana. Aamuisin nostan Toivon pois pinnasängystä touhuilemaan makkariin ja Mean huoneeseen ja torkun itse. Jonkun ajan päästä Toivo tulee koputtelemaan ja hokee "ennään". Tämä on vaatimus päästä alakertaan. Äiti koittaa keksiä vielä jotain tekemistä ja jatkaa torkkumista.
Majan rakennus on Toivon lemppari puuhaa. Tai oikeastaan siellä touhuilu. Joka päivä rakennetaan ainakin yksi maja, joskus kaksi tai kolme. Mea on tässä hyvä apuri. Siellä ne sitten konttaavat ja kikattelevat yhdessä. Mea ja Toivo ovat alkaneet myös leikkiä yhdessä tai enemmänkin rinnakkain, mutta Mea ottaa Toivon selvästi nykyään leikkeihinsä mukaan. Alla kuva Toivosta majailemassa.

2 kommenttia:

julie kirjoitti...

Meidan puolitoistavuotiaalla on kovin samankuuloisia jekkuja. Kielloista loukkaannutaan kovin, mutta sinnikkaasti on kokeiltava uudelleen ja uudelleen, vaikka itkettaisikin jo. Koiran turkista vetaminen on meilla lemppari. Uhmaamisen ohella on kivaa huomata, miten sita omaa persoonallisuutta tulee koko ajan enemman esiin.
Kivaa kuulla, etta teilla eletaan valilla myos sita tavallista arkea. Olen seurannut blogiasi pitkaan. Olet hurja sisupussi!

Anonyymi kirjoitti...

Meilläkin käytiin aina lasten kanssa vessassa. Muuten olisi toinen lapsista löytynyt kirjahyllyn ylähyllyltä tai jostain vastaavasta. Vessapaperia ei syöty eikä vedellä läträtty, sillä pistin naperon istumaan potalle heti kun osasi istua. Ei niin väliä tuliko saalista vai ei. Aika usein silti tuli...

Ihana tuo majailija! <3