Viime kirjoituksesta on aikaa. Aamupäivät ovat täyttyneet ohjelmasta ja koska yritän mennä ajoissa nukkumaan en ole löytänyt hyvää aikaa koska kirjoittelisin.
Mea on reipastunut syksyn aikana kovin ja käy nyt kerhossa 2x viikossa. Kaverit ovat tulleet tärkeiksi ja käykin suht usein jossain leikkimässä ilman vanhempia.
Toivon muskari on alkanut sujumaan hienosti alun itkuisten kertojen jälkeen. Poika mennä viipottaa reippaana, taputtaa ja tanssii. Äidin silmiin pistää kuinka pieni Toivo on verrattuna ikätovereihin. Ja se kömpelyys, hyppy ei irtoa lattiasta vain polvet notkuvat. Puhe on kaukana toisista. Oppii kuitenkin leikit nopeasti ja tykkää koko sydämestään käydä siellä.
Koululaisen kanssa väännetään päivittäin milloin mistäkin. Ehdottomat suosikit ovat kuitenkin läksyt ja kotiin tuleminen. Nyt ovat vihdoin kaverinsa kanssa ottaneet Mean mukaan touhuihinsa. Ei tarvitse enää olla jatkuvasti selvittämässä ja komentamassa. Mea kun sitten ärsytti isompia sen mitä osasi. Toivokin on oppinut ärsyttämisen jalon taidon ja ihan tarkoituksella ärsyttää siskojaan. Joten päiviin mahtuun paljon kiukkua ja kitinää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti