Toivo jaksaa hienosti helteillä. Kylmä tuntuu olevan raskaampi kuin tälläinen helle. Jaksaa hyvin 10 tuntia ulkoillen. Yksi päivä yritin saada viltille hetkeksi huilaamaan. Kyllähän poika kävi siinä kääntymässä, mutta touhut vetivät puoleensa. Useana päivänä on kyllä sipannut sohvalle viiden kuuden maissa kun on poikettu sisälle. Jos ei nukahda niin viimeistään ennen kasia tipahtaa kesken iltatoimien.
Toivolla on kolmipyöräinen polkupyörä, mutta ei yllä sillä vielä polkemaan. Intoa kyllä olisi. Äiti sitten kulkee pitkin kotikatua Toivoa vetäen. Trampoliini on myös kova juttu sekä ruoan tekeminen muumitalossa. Toivo tekee ensin sapuskat, pakkaa ne matkalaukkuun ja ottaa potkulaudan ja lähtee eväsretkelle.
Metsässä käymme jonkin verran kävelemässä. Toivo tulee yleensä vaunuissa ja metsätieltä poiketaan sitten jalkaisin polkuja tutkimaan. Tänään löydettiin ketunleipiä ja niitähän poika innostui syömään vaikka kuinka paljon. Menisi kunnon ruokakin tuohon tahittin :)
Meidän omassa pihassa on lapsille vaikka mitä puuhaa, koska lähimmällä leikkikentällä on nykyään enää pelkkä hiekkalaatikko. Päivät kuluvatkin leppoisasti omassa pihassa. Uimaranta kausi on tosin jo startattu ja nuo pienimmät kävivät "uimassa" eli kahlailivat rantavedessä, koska äiti ei uskaltanut vielä järveen mennä.
ps. Katetrointi reissusta toivuttiin nopeasti vaikka vieläkin nivusissa on hailakat mustelmat. Äidille tuli se perinteinen alakuloisuus, tällä kertaa jo kotiutumis iltana. Siine me istuttiin illalla keittiön lattialla Toivo äidin sylissä ja äiti itki. Itki onnesta, surusta, pelosta, kiitollisuudesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti