Toivo 6kk

Toivo tänään puolivuotias, pituus 61,7 ja paino 6345g. Meidän rakas poika on selvinnyt näin pitkälle, tänään on onnenpäivä <3

kiitos rakkaalle kuvaajalle, poikamme ikuistamisesta.

Kuvitelmia

Joskus kuvittelin että en ikinä tee lapsia, matkustan niin kauas kuin voi, olen vapaa kaikesta. No, sitten jostain hiipi ajatus vauvasta ja sitten se jo syntyikin, esikoinen. Kuvittelin etten ikinä halua toista lasta, taas kerran mieli teki tepposet ja haave toisesta sai alkunsa. Ja muuttui lopulta todeksi.

En halunnut ikinä mennä naimisiin, mutta niin vain ajatus siitäkin syntyi ja sitten se oli jo menoa. Muutettukin on monta kertaa ja kaikki muutajat tietävät mun vakuuttaneen "tähän jäädään", jokaisen muuton jälkeen. Nuorena kuvittelin meneväni suureen kaupunkiin kerrostaloon, en olisi uskonut silloin asuvani kymmennen vuoden päästä kaukana kaupungista omakotitalossa.

 Toisen lapsen jälkeen tuli taas tuttu lause, "tässä nämä lapset nyt on". Jostain kuitenkin kumpusi vauvan kaipuu ja pitkän haaveilun jälkeen sain miehenkin mielen muuttumaan. Pian mahassa kasvoikin jo vauva. Haaveilin ja kuvittelin vaikka mitä, vähiten mielessä oli huoli vauvan terveydestä. Niin se maailma heitti kuperkeikan ja antoi mulle sairaan lapsen joka on mun ajatuksissa taukoamatta ja joka on saanut mut kasvamaan ihmisenä ja äitinä ennemmän kuin mikään muu. Raskausajan haaveet ja kuvitelmat murenivat, mutta olen saanut tilalle niin paljon.

 Joskus katselen tätä meidän perhettä ja kysyn mieheltä, että ihan oikeestiko meillä on kolme lasta? Mistä ihmeestä ne on kaikki tullut, kun ei ensimmäistäkään pitänyt tehdä.Elämä ei ole mennyt niin kuin kuvittelin, ei todellakaan. Kaikesta kuitenkin selvitään ja jokaiseen tekemääni ratkaisuun olen tyytyväinen, hetkeäkään en vaihtaisi pois. Elän ja nautin juuri nyt. 

Melkein

Keskiviikkona soittivat lastenklinikalta ja tarjosivat peruutus aikaa ensi viikon perjantaille avosydänleikkaukseen, hesaan olisi pitäny mennä siis torstaina. Torstaina käytiin sydänpolilla ja lääkäri katsoi, että onko leikkaus kuntoinen. No ei ollut, eli ei leikkausta ensi viikolla. Käynnin piti olla vaan hoitaja käynti joka mittaa saturaatiot, mutta muuttuikin neljän tunnin keikaksi. Toivo sen verran räkäinen ettei ultrasta meinannut tulla mitään, otetiin sitten keuhkokuvat ja verikokeetkin. Ne oli onneks ihan puhtaat, melkein mentiin osastolle ja jos vointi ei parane niin sinne sitten taas.

Käytiin myös suunnitellusti peghoitajan luona. Näytti napin toimintaa ja vakuutteli ettei oksentelu ole johtunut letkusta vaan siitä että maito mennyt liian nopeasti. Nyt maito menee puoltoista tuntia ja siis kahdeksan kertaa päivässä eli päivässä siihen kuluu 12 tuntia(!) Terve vauva syö noin vartin eli kaksi tuntia. Ja siis koko tuon 12 tuntia ollaan kiinni siinä letkussa ja asennon pitäisi olla puoli istuva eli ei tässä kauheasti lattialla leikitä tai kanneta sylissä kun tekee kotihommia. Parasta peghoitajan luona kuitenkin oli et lyhensi letkua ja antoi yhden pään mulle kotiin et voin lyhentää itse lisää jos haluan. Vanhan pään kanssa oli ongelmaa siinä että työnsi syöttöletkun päätä pois paikaltaan ja muutaman kerran maidot meni sänkyyn. Nyt uusi pää toimii moitteetta.

Nyt siis vaan jännitetään koska kutsu leikkaukseen tulee. Pelko ja huoli taas kasvamaan päin. Toivo ensi viikolla puoli vuotias. Olen niin kiitollinen tästä kuluneesta puolikkaasta vaikka huolta ja murhetta on ollut paljon, onneksi olemme omaksemme saaneet tuon suloisuuden. Nyt tuntuu kamalata jos oltaisiin valittu saattohoito, miksi ihmeessä emme olisi antaneet mahdollisuutta tuolle viattomalle pojalle. Onneksi mun ei tarvi murehtia sitä vaan nyt on aika nauttia jokaisesta hetkestä, jos se vaikka on viimeinen.

Epäonnistumista

Juuri nyt tunnen olevani epäonnistunut äitinä. Mietin onko kolme lasta sittenkin liikaa. Kaikkia rakastan, enkä kestään luopuisi. Mea vain reagoi  niin voimakkaasti pikkuveljen takia. Tyttö ei edelleenkään syö oikeastaan mitään. Olen koittanut kiristystä, lahjontaa, olla huomioimatta, jäähyä, kiitosta ja mikään ei auta. Välillä neiti piilottaa ruokansa kun silmä välttää ja luulen että on syönyt, kunnes löydän ruoan mitä erilaisemmista paikoista, en kuitenkaan roskiksesta. Viime sairaala reissun jälkeen aloitti taas yökastelunkin. Neiti saa myös hulluja itku kohtauksia ihan mitätömistä asioista. Koitan touhuta neidin kanssa niin paljon kuin pystyn, että saa huomiota, mutta mä olen lopen kyllästynyt leikkimään barbeilla ja petseillä. Voisin piirrellä, askarrella ja pelailla, mutta se ei nyt vaan kiinosta Meaa. Neidillä selvä kaverin puute, mutta mistäs mä sellaisen nyt sille kaivan? Mietin jo välillä jos laittaisis hoitoon puolipäiväiseksi niin saisi ikäistään seuraa. Tautiriski kuitenkin niin suuri, että luovuin ajatuksesta. Onneksi Mona on nyt kavereineen ottanut Mean hienosti mukaan leikkeihinsä.

Toivon pulauttelu on helpottanut, löysää kakkaa tulee vielä noin viisi kertaa päivässä, eli on vähentynyt sekin. Poika kuitenkin kovin räkäinen ja yskii yöllä hirveästi. Jännitän kun mennään torstaina saturaatio kontrolliin, että joudutaanko osastolle. Toivo on selvästi sinisempi, kädet ja jalat varsinkin. Väri vaihtuu myös ihan hetkessä kun itkee. Ennen sai itkeä hetken aikaa ennen kuin väriin tuli suurta muutosta. Tuntuu että leikkaus on tosi ajankohtainen, sen verran on vointi heikentynyt. En vain ymmärrä kuinka päästä tuosta flunssasta eroon ennen leikkaus ajankohtaa. Aikaahan sinne ei ole tullut vielä, mutta ajatuksissa se on päivittäin. Kuinka Toivo siitäkin selviää? Pelottaa nyt jo hirveästi. Siinä mielessä hyvä, että vointi on huonompi, on sitten ehkä jollain tapaa helpompi viedä leikkaukseen kun näkee omin silmin pojan sitä tarvitsevan. Olen nyt iltaisin miettinyt, että koska pääsee nukkunmaan ilman huolta ja murhetta toisesta? Ihan vain onnellisena.

Tiedättekö

sen tunteen kun olet juuri vaihtanut lapsen vaatteet, kun ripuli kakka on tullut yli vaipan ja kun on kulunut minuutti niin lapsi pulauttaa maidot niin että kaikki vaatteet kastuvat? Tiedättekö sen tunteen kun vaihdat vaipan toisen perään kun sitä tavaraa vaan tulee? Tiedättekö sen tunteen kun saatkin vaihtaa vain pelkän pissavaipan? Tiedättekö sen tunteen kun lapsi pulauttaa vain kolme kertaa päivässä? Tiedättekö sen tunteen kun kakka onkin hiukkasen paksumpaa? Näissä merkeissä meillä vaihtui uusi vuosi. Tänään ollaan siis juhlittu ja jotakin ihan muuta kuin vuotta 2012.

Juhlittu myös Toivon uusia taitoja. On oppinut nostamaan jalat ylös ja näin ollen kääntyy nyt toiselle kyljelleen. Vauhtia piisaa ja ilmeet on aika vekkuleita. Ei taida tuostakaan mitään rauhallisuuden perikuvaa tulla. On myös muisteltu edellistä vuotta. Rankkaa on ollut, eikä taida tämän vuoden alkupuolikaan helppo olla. Toiveissa on, jospa loppuvuodesta helpottaisi.Vuonna 2010 uuden vuoden aattona käytiin ensimmäisessä ultrassa, silloin kaikki näytti hyvältä eikä olisi voinut uskoa mitä seuraavana vuonna saadaan kokea. Uuden vuoden lupauksen tein itselleni, nyt aloitetaan kiinteiden opettelu oikeiden kunnolla.