Syli

Oon huomannut pitäväni Toivoa sylissä jatkuvasti, koitan vissiin tankata rakkautta puolin jos toisin. Poika on niin suloinen ja aina kun sitä katsoo tulee hyvälle tuulelle, vaikka muuten olisikin huono hetki. Ongelmahan on siinä, että pian Mauno tottuu sylissä (tai on varmaan jo tottunut) oloon niin mitäs sitten tehdään kun on taas aika mennä sairaalaan? Nukahtaakin usein syliin ja siitä sitten varovasti siirrän sänkyyn tai sohvalle. Onneksi oon nyt tiedostanut tän jutun ja koitan laittaa poitsun sänkyyn ennen kuin nukahtaa. Toiseksi en ymmärrä miten mun aikani riittää pitää toista sylissä? Mea vaatii niin paljon huomioo ja kotikin pitää hoitaa, mutta kummasti kaikki venyvät. Toivohan nukkuu onneksi pitkät unet, se aika on sitten Mealle.

Toivon paino ei meinannut nousta ja saatiinkin nyt lisäravinnoksi maitojauhetta lisättäväksi maitoon. Lisäksi toisessa silmässä jyllää silmätulehdussa ja nenäkin on vähän nuhainen, toivottavasti ei pahene. Nyt ollaan käyty joka viikko verikokeissa ja samalla aina puntarilla ja yksi kerta vaihdettiin letku uuteen, nappasin kuvankin Toivosta kun oli kerrankin ilman teippejä. Maito ei mene suun kautta oikeastaan yhtään paremmin, kerran päivässä saattaa syödä 30ml ja muuten 10-20ml, kun kerta annos on 80ml, eli ei edes puolia. Jotenkaan en ees usko, että alkaisi syödä paremmin joten letkun kanssa mennään pitkään tai sitten laitetaan peg-letku massuun. Saas nähdä mitä viisaat on mieltä seuraavalla sydänpolin reissulla. Onhan Toivo vielä toipilas eikä voimia ole niin kuin terveellä vauvalla, mutta välillä sen vaan unohtaa (toisaalta hyvä niin). Välillä mieliin hiipii ajatus menettämisestä. Varsinkin kun tytöt hellivät ja suukottavat veljeä, kuinka sen heille selittäisin ja kuinka rankkaa se tytöillekkin olisi? Pääsääntöisesti ajatukset on arjessa mukana, välillä vain laukkaavat villistikkin.