Välillä syödään pelkkää vettä ja välillä kastetaan ruokaan. Yleensä makuharjaa ei imeskellä niin kuin pelkkää vettä. Onhan tuo aika hupaisaa. Lapsi vaan ottaa helpommin suuhunsa hammasharjan kuin lusikan. Sitä on mukava jäystää ja siitä on mukava imeskellä vettä.
Onhan tuo syöminen myös yksi suuri sotku. Toivo itse haluaa syödä ja myös heitää lusikan tai harjan satakertaa lattialle, pöydälle tai vaikka äidin lautaselle. En viitsi kuitenkaan vain itse yrittää koska paremmin ruokaa menee suuhun kun Toivo saa itse yrittää. Nyt kun heittely on vienyt voiton syömisestä pidettiin päivä taukoo koko touhusta. Jospa taas aamulla jaksaisi innostua muustakin kuin heittelystä. Välillä annan pöydälle kasan sosetta ja sitä saa sitten maistella sormin. Yllättäen lautanen on pannassa kovan heittelyn takia.
Kiinteitä tarjoan kaksi kertaa päivässä ja ehkä kerran sormiruokaa, jota myös on mukava heitellä. Myös aamun maito on jätetty väliaikaisesti pois ja haetaan sillä näläntunnetta. Ei oo kyllä tuntunut tulevan. Aamuissa on kyllä nyt ollut mukavasti aikaa esim. ulkoilulle kun ei tarvi heilua maitoruisku kädessä paria tuntia. Nyt haetaan positiivisiä kokemuksia ruokaillessa, jospa sitten pikkuhiljaa ruokakin alkaisi kunnolla mennä mahaan asti. Ensi viikolla uusi käynti puheterapeutilla.
2 kommenttia:
Ootteko niitä pieniä rahkajugurtteja maistanut? Meillä topi tykkää niistä ihan hirveästi ja se pitää tietysti syödä itse ja sotku on kyllä sitten senmukainen kun purkki tarvii nuolla perusteellisesti puhtaaksi. :D
Ihania suloisia kuvia! Kiva vinkkipankki tämä sinun blogisi:)
Lähetä kommentti