Mää

Meidän päivät täyttyvät sanasta "mää". Se pursuaa jo äidin korvista ja äidin kärsivällisyyttä koetellaan toden teolla. Toivolla on kova "minä itse" kausi menossa. Pukemista opetellaan kovasti, mutta kun se ei oikein vielä kaikkien vaatekappaleiden kanssa onnistu eikä äiti saisi auttaa. Tai kukaan muukaan vaan kuuluu kova mää kun yritetään auttaa. Ulos lähdössä kestää helposti puoli tuntia. Autoon omalle paikalle kiipeäminen on myös kovin mukavaa ja väillä voi vaikka äidin odotellessa livahtaa ulos autosta. Äitihän yrittää käyttää kaikki kiireisen hetken sekunnit hyväkseen, tosin turhaan. Tuo pieni ikiliikkuja kun keksii sen säästetyn ajan tilalle tuplasti hommaa. Hyvästi aikataulut!

Mää, myös haluaa avata oven kun ovikello soi. Tosin on tajunnut ettei saa ulko-ovea auki, mutta välioven kyllä. Jos joku muu vahingossa sen avaa on tiedossa itku-potku raivarit.
Mää, myös mm pyyhkisi siskon pyllyn, sytyttäisi grillin ja grillaisi makkarat. Päivät ovat täynnä pettymyksiä kun mää ei voi vaan tehdä kaikkea mitä haluaisi.

Ollaan oltu nyt paljon ulkona ja Toivo alias mää jaksaa olla siellä helposti kolmekin tuntia. Sisko on oppinut pyöräilyn jalon taidon ja pyörälenkkejä tehdään useaan otteeseen pitkin päivää. Toivonkin pyörä odottaa vielä varastossa. Äidin kärsivällisyys ei nyt vaan vielä yksinkertaisesti riitä että määnkin pitäisi päästä pyörälenkille omalla pyörällä. Nyt melkein juostaan siskon perässä vaunujen kanssa. Naapurit varmaan ihmettelee kun vedetään tuo yksi ja sama lenkki päivässä kymmenen kertaa. Ehkäpä ne äidin suklaan aikaan saamat vatsamakkaratkin saavat kyytiä.