Kotiäitinä

Kuun alussa jäin kotiin erityishoitorahalle. Uusi leikkausaika olisi 13.3, joten päätimme yrittää nyt näin pitää Toivon terveenä. Toisena vapaapäivänä alkoi oksennustauti. Melkein itkua vänsin kun se alkoi. Onneksi oli nopeasti ohi. Ajan saatossa olemme oppineet että vatsataudissa maito jätetään pois ja letkutimme vettä ja mustikkakeittoa joka rauhoittaa vatsaa paremmin kuin maito.

Tiistaina soitettiin sairaalasta ja peruttiin perjantain leikkausaika. Joku kiireellisempi tapaus tarvitsi aikamme. Yrittäisivät kuitenkin saada meille uuden ajan heti ensi viikolle. 

Näillä näkymin leikkaus olisi keskiviikkona. Tosin teho on kuulemma aika tukossa, joten tilannetta katsotaan maanantaina uudestaan. 

Tämä olisi nyt 5 peruuntuminen. Alkaa syömään äitiä, isää ja siskoja. Toivokin kovasti odottaa koska sinne Helsinkiin mennään. Kysyy aina kun lähdemme hakemaan siskoa eskarista: nytkö mennään Heesinkiin? 

Onneksi kovia pelkoja Toivolla ei ole reissua kohtaan. Kysyi kyllä huolestuneena katsotaanko hänen korviinsa? 

Kävimme viime kuussa päivystyksessä kun Toivo oli kipeä. Tulehtuneeseen korvaan katsominen teki kovin kipeää, eikä tuo reissu jäänyt muutenkaan positiivisena kokemuksena pojan mieleen. Toivottavasti Helsingissä tutkimukset sujuisivat hyvin, eikä tuolta päivystysreissulta olisi jäänyt kovaa lääkärikammoa. 

Nyt ollaan pari viikkoa kykötetty kotona ja vältelty tauteja. Ihana kevät aurinko onneksi pelasti ja ulkoilu on taas maistunut koko sakille.