Kaikki hyvin

Anteeksi hiljaisuus. Arki on yhtä hullun myllyä enkä ole iltaisin edes enää muistanut koko blogia. Huolestuneet kommentiti saivat taas istumaan koneen ääreen ja kirjoittamaan.

Kotona olemme olleet nyt koko ajan. Verikokeissa on ravattu keskimäärin 2-3x viikossa ja noin kerran viikkoon ollaan tavattu lääkäri. Läheskään aina ei ole ollut ulraa yms. mutta on vaihdettu kuulumiset. Inr:ää mittailen kotona noin kaksi kertaa viikossa. Yhdessä vaiheessa laski alle hoitotason ja silloin Toivo sai klexane piikin kaksi kertaa päivässä. Onneksi sairaalassamme on ihana kotisairaala, jonka tädit kävivät iltaisin pistämässä lääkkeen. 

Toivo puhua pälpättää koko päivän ja roikkuu minun kintereillä. Psyykkeen kanssa on nyt paljon tekemistä. Yönsä nukkuu hyvin, mutta päivisin en saa mitään tehtyä kun varmistaa läsnäoloani jatkuvasti ja tarvitsee huomiota. Yritän antaa extra huomiota, leikkiä ja sylitellä. Jaksaminen ei ole vieläkään ihan normaalia, puuskutus on kova jo pienen kävelyn päätteeksi. Ulkona ei jaksa olla pitkiä aikoja. Toivo kyllä hyppii hetkittäin tarmpoliinilla, juoksee ja on alkanut harjoitella pyöräilyä. Ulkona olo on vain paljon fyysisempää kuin sisällä legoilla leikkiminen. 

Toivon piti mennä kesäkuun alussa päiväkotiin ja minun töihin. Lääkäri kuitenkin totesi, ettei Toivolla ole vielä asiaa hoitoon ja kirjoitti minulle D-todistuksen kesäkuun ajaksi. Suurin syy oli chylys dieetti ja sen purkaminen. Purkaminen kun  tehdään vaiheittain ja inr:ää pitää silloin mitata useammin. Tietysti myös voinnin seuraaminen, jotta huomaa ajoissa jos nestettä alkaisikin taas kertyä. Toivon toipuminen on ollut vähän pitkittynyttä, mutta hiljaa hyvää tulee.