Lapsivesi punktion tuloksia odotellaan, vastauksissa voi mennä kolmekin viikkoa, nyt yksi viikko takana. Tällä välillä ajatukset menee kuperkeikkaa ja ahdistaa. Aina lääkäri reissun jälkeen ahdistaa ja menee muutama päivä, että saa kasattua itsensä. Jotenkin alkaa uskomaan siihen huonoimpaan vaihtoehtoon.
Tällä kertaa lääkäri sanoi suoraan saattohoidon olevan järkevin vaihtoehto jos kromosomeissa poikkeavuutta. Nyt olenkin sitten miettinyt saattohoitoa; kerittäisiinkö Toivon kanssa kotiin, viettämää edes hetki arkea? Mitä sen jälkeen? Jotenkin nyt taas tuntuu siltä, että olisiko saattohoito sittenkin paras vaihtoehto? Kenen takia halutaan Toivon elämää jatkaa, meidän vai hänen? Kaikki mitä Toivo joutuu leikkauksien myötä kokemaan on meidän syytä. Haluanko ottaa vastuun lapseni kivuista?
Vain aika näyttää mihin päädytään. Kromosomit varmaan näyttävä tien eteenpäin, ainakin toivon saavani testeistä jonkinlaisen selvyyden.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti