Vihdoin tuli kromosomien vastaukset ja kaikki on niin kuin kuuluukin, ihana välillä saada hyvän suuntaisia uutisia. Muuten sitten ahdistaakin, maanantaina olisi taas aika Helsingissä. Jo valmiiks odottaa että taas tulee jokin pommi. Saanpahan ainakin kuulla synnytyssairaalan, vahvasti veikkaan Helsinkiä kun sydämeen kertynyt nestettä. Ahdistaa myös se ettei mulla ole mitään kysyttävää tai olisi kai vaikka mitä, mutta tiedän ettei lääkäri kuitenkaan osaa vastata mitään varmaksi vain aika näyttää mihin tässä päädytään.
Toivo liikkuu vauhdilla koko päivän, paljon enemmän kuin aijemmin. Tuntuu että koittaa muistuttaa olemastaolostaan. Tekisi mieli laittaa paikkoja valmiiksi, katsoa vaatteille paikka ja laittaa ne muutama paita sinne mitä on jostain tullut. En kuitenkaan taida uskaltaa, kuka ne sitten siivoa pois jos Toivo ei kotiin tulekaan? Olen lopettanut kaikkien käytännön järjestelyiden miettimisen, koitan kai unohtaa tän kaiken, eiköhän asiat jotenkin lutviinnu niin niillä on tapana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti