30. raskausviikko vierähti käyntiin, maha alkaa painamaan ja välillä on valtava olo. Väsyttää. Joka yö vetää suonta joka valvottaa ja nivusiakin särkee, muuten vointi mitä mainioin. Pitäisi ruveta maalaamaan pinnasänkyä parempaan kuosiin, sitten kaikki tehty mitä aijon tehdä ennen Toivon syntymää.
Huomenna on äitienpäivä, annoimme äitienpäivä lahjan toiselle perheelle ja rakas koiramme vaihtoi tänään kotia. Olin tyyni ja rauhallinen vaihdon ajan, mutta kun koira lähti pihasta tuli itku, sitä onkin kestänyt sitten koko päivän. Outoa kun kukaan ei vahdi tekemisiä ja kulje perässä. Ehkäpä Toivon sydän saadaan sellaiseen kuntoon ettei pitkiä sairaala jaksoja ole ja saamme uuden karvaturrin kaveriksemme.
Hommasin aika raskauden alussa doplerin ja kuuntelinkin sillä sydänääniä säännöllisesti. Toivon saatua diagnoosinsa en ole pystynyt kotona ääniä kuuntelemaan, kotona siinä on enemmän tunnetta kun taas neuvolassa "tarkkaillaan". Nyt olen illan miettinyt josko kuuntelisin, saas nähdä kuinka käy.
Maanataina lääkäriin lapsivesipunktioon, jännittää ihan kamalasti kuinka paljon sattuu vai sattuuko laisinkaan. Toivottavasti saadaan edes nyt hyviä uutisia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti