Olen ihminen joka tykkää suunnitella kaiken mahdollisen etukäteen paperille. Nyt mietin nimiäisiä, ketä kutsutaan, mitä tarjotaan, missä pidetään, onko jotain ohjelmaa. Nimi on onneksi päätetty yhdessä tuumin jo raskauden alussa. Sitten hokasin että saatammekin viettää nimiäisten tilalla muistotilaisuutta. Nimiäiset on jo tuttu juttu, mutta yhtäkään muistotilaisuutta en ole järjestänyt ja kuinka jaksaisin miettiä niitä edes kaiken sen surun keskellä?
Niinpä taidan suunnitella nimenomaan muistotilaisuuden nyt etukäteen ja muokkaamme sen sitten toivottavasti nimiäisiksi. Periaatteessa kun mikään ei muutu, ehkä oikeasti haluisin pitää muistotilaisuuden vain mieheni ja ehkä tyttöjen kanssa, mutta en taaskaan varmaan osaa olla tarpeeksi itsekäs. Haluaisin romahtaa vain rakkaani seurassa, en kenenkään muun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti