Se pelottaa, se jäytää mun mielessä jatkuvasti. Tietysti haluan ajatella, että kaikki menee hyvin, mutta jos ei menekään. On niin monta syytä, että kuolema kohtaisi. Onko Toivon sydän oikeasti sellainen, että sen voi leikata, että siitä voi tulla toimiva?? Onko Toivo tarpeeksi vahva selviämään leikkauksista? Entä jos tulee joku komplikaatio tai kestääkö sydän sen kaiken ronkkimisen? Vaikka ensimmäinen leikkaus onnistuisi, niin entä muut? Mitä jos kaikki menee hyvin ja sitten yhtäkkiä mitään varoittamatta sydän pettää? Sata syytä pelätä kuolemaa. Varmaan pitäisi opetella elämään sen kanssa eikä sitä vastaan, mutta kuinka? Se tulee varjostamaan Toivon elämää aina. Aina on se mahdollisuus. Mun pitäisi vaan oppia hyväksyyn se. Mutta kuka nyt hyväksyisi lapsensa kuoleman, kun sitä ei edes välttämättä tapahdu?
Mietin kuinka sen kestäisin, kuinka jaksaisin tässä arjessa? Kanttelisiko tytöt mut arjessa, vai romahtaisinko täysin? Kuinka mä voisin lopettaa Toivon halaamisen? Kuinka voisin päästää irti? Kuinka kertoisin, että Toivoa ei enään ole?
Liian monta kysymystä, eikä yhtään vastausta. Aika näyttää, nyt vain odotetaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti