sunnuntai 8. huhtikuuta 2012

"Miten teillä nukutaan?"

"Ihan hyvin", vastaan. Nyt kun asiaa oikeen oon miettinyt niin ei kyllä nukuta. Olen jotenkin vaipunut siihen uskoon että Toivo on edelleen noin nelikuinen pikku vauva, mutta ehei, sehän on jo melkein yhdenksänkuinen. Toivo herää edelleen pari, kolme kertaa yössä itkemään ja etsimään tuttia. Mä oon ollut ihan tyytyväinen sen nukkumiseen. Onneksi sentään yleensä nukahtaa kunhan tutti löytyy.



En tiedä miten pitäisi suhtautua Toivon kehitykseen. Koska on niin jäljessä pidän pienempänä kuin onkaan ja tarjoan varmaankin ihan vääränlaisia virikkeitä. Tiedä sitten millä tasolla kehitys on henkisesti, tajuaako niitä asioita joita sen ikäisen jo kuuluisi vai onko sekin jäänyt jälkeen. Vaikea edes testata, kun vaikka haluisi tehdä isompien juttuja niin ei vaan osaa fyysisesti. Toivo on nyt fyysisesti ehkä noin puolivuotiaan tasolla. Mitä sen ikäiset tekivätkään? Niin se vauva aika häviää mielestä ja joutuuu valokuvista ja vauvakirjasta katsomaan koska nuo vanhemmat tekivätkään ja mitä. Niistäkin vaikea verrata, Monan kehitys oli myös hiukkasen jäljessä lonkkaluksaation takia ja Mea on ihan omalukunsa ja käveli jo kymmenkuisen. Puhe sitten jäi kun tuota fyysistä vauhtia neidillä riitti. Toivonkaan en usko alkavan puhumaan ajoissa saati normi rajoissa. Suun motoriikka niin heikkoa, ei osaa käyttää sitä yhtään. Ei vieläkään paljoa ääntele kun vertaan tyttöihin, on selvästi hiljaisempi. Toivottavasti päästään pian puheterapetin luokse.

Fysioterapeutti on ollut meidän kanssa innoissaan Toivossa tapahtuneesta muutoksesta. Toivo on selvästi kiinnostuneempi asioista ja menee sinne minne tahtoo. Kaikki "uusi" kiehtoo ja on innoissaan kun pääsee uuden asian luo. Huomaa että voi paremmin kuin ennen. Mitään suurta fyysisessä kehityksessä ei ole tapahtunut, ei esim. vielä istu ilman tukea, heiluu ihan miten sattuu. Toivon että kehitystä alkaisi nyt tapahtumaan vauhdilla kun Toivolla on enemmän voimia. Kaikki kuitenkin omalla ajallaan. En osaa kuvitellakaan sitä päivää että seisoo omin jaloin ilman tukea, ehkä kuitenkin vielä joskus.


1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Tsemppiä koko perheelle!Seuraan aktiivisesti teidän blogi:)Kuinkas toi syöminen teille sujuu?Meille sujuu tällä hetkellä todella surkeasti, muutama lusikalla menee lirkuttamalla mutta suuin osa menee pegin kautta. Kuinka monta kertaa te letkutatte?me ollaan siiretty nyt 5krt/vrk ja ehkä otetaan vielä 5 pois ja katotaan tulisko poika nälkä. Paino nousee reippaasti joten....T: Marie ja sydänpoika