Toivo nukkuu levottomasti pitkin yötä. Äiti herää myös kun Toivo pyörii ja hyörii. Toivo herää aamulla aikaisin miehen lähtiessä. Joskus harvoin jatkaa unia. Yleensä roikkuu pinnasängynlaidassa kiinni ja huutaa isii, sitten lentää tutti äidin päähän. Huoh. Viimeistään tällöin herää Mea joka on jossain välissä kömpinyt potkimaan äidin kylkiluita. Mea hiipii isin perään ja Toivo huutaa lujempaa. Joskus Mea jää leikkimään Toivon kanssa ja äiti yrittää vielä torkkua.
Viimeistään tässä vaiheessa mietin, että pitäisikö siirtää sänky pois meidän makkarista. Josko yöt olisivat ehjempiä, niin Toivolla kuin äidillä? (Isihän nukkuu kuin tukki tai ainakaan sitä ei haittaa Toivon ähinät). Nukkuisiko aamuisin pidempään? Siis ihan kaikki, paitsi isi jolla kello soittaa puoli seitsemän. Kuitenkin on monta muttaa matkassa. Ensinnäkin haluan antaa Toivolle taas sairaalan jäljiltä turvallisuuden tunteen ja että tietää minun taas olevan siinä vierellä hädän tullessa. Toiseksi Toivo nukkuu vielä pinnasängyssä, eli ei pääsisi itse sängystä pois. Minä olen niin unelias, että jos itku tulee toisesta huoneesta (siis selainen huomio itku) niin en heti kyllä nouse. Vielä en kuitenkaan halua laittaa Toivoa isompien sänkyyn. Hyvin vielä mahtuu pinnikseen, eikä ole kyllä hetkeen tulossa ylilaidan. Siinä vaiheessa meillä on tyttöjen kanssa siirrytty pois pinnasängystä, koska nukuttaminen onkin oma taiteenlajinsa sängyssä josta pääsee pois. Kolmanneksi, koska Toivo siirtyisi Mean kanssa samaan huoneseen, Mea heräisi varmaankin Toivon ähinöihin ja jatkaisi meidän sänkyyn tulemista vielä piiitkän aikaa. Tässä välissähän neiti jo nukkui yöt omassa sängyssään, joten toivoa sen piakkosesta jatkumisesta on näköpiirissä. Neljänneksi Toivon maitokone piippaa noin kello kaksi yöllä ja se pitää sammuttaa, en varmaankaan heräisi koneeseen jos on eri huoneessa, mutta Mea varmaankin heräisi.
Ehkäpä me jatkamme vielä levottomilla öillä ja toivomme unien paranevan. Taisi tuo mutta lista olla sen verran pitkä. Jospa syöminen rupeaisi taas onnistumaan ja viimisen maidon voisi jättää pois. Pääsisi äitikin vähän aikaisemmin nukkumaan ja aamu virkkujen herätykset eivät ehkä tuntuisi niin pahalta. Toivohan syö taas heikosti siis ei yhtään mitään.
3 kommenttia:
Moi!
Taisitkin itse vastata tuohon nukkumisjärjestelyjen pohdintaasi...! ; D
Jos isi saa nukuttua yöt "kuin tukki" ja äiti kärsii jatkuvasta univelasta, niin olisiko perheessä mahdollista toimia siten, että molemmat vanhemmat saisivat edes kerran viikossa nukkua pidempään, jolloin toinen vanhemmista heräisi lasten kanssa ja huolehtisi heistä aamun?
Tuollainen järjestely toimi ainakin omassa perheessä vuosia loistavasti, eikä oltu niin kärttyisiä ja väsyneitä vanhempia, kun molemmilla oli yksi "luksusaamu" viikossa! (Herättiin sitten tietenkin jo 9:n aikoihin, mutta olihan se ihanaa...!)
Kuopuksen ruokapumpustakin huolehdittiin siten, että toisella oli illan viimeinen "vuoro" ja toisella aamun ensimmäinen, mikä takasi molemmille edes kohtuulliset yöunet joka yö (joko illasta tai sitten aamuyöstä)!
Yöuni on jokaiselle lapselle ja myös aikuiselle oikeasti niin tärkeää sekä fyysisen että henkisen jaksamisen vuoksi, että siitä kannattaa huolehtia!!!
<3 Voimia ja pitäkää huolta sekä itsestänne että toisistanne! <3
Usein meilläkin viikonloppuna vuorotellaan ja toinen saa nukkua pitkään. Joskus on yösyötötkin tehty vuoro öinä. Illalla kahdeksan aikaan olen ihanpoikki. Kunhan lapset ovat pedeissä alkaa hiljainen oma-aika enkä saa itseäni petiin ennnen puoltayötä vaikka siihen olisi mahdollisuus.
Moi!
Voisiko tuo järjestely teillä toimia säännöllisesti eikä vain "usein" tai "joskus"...?
Ihana mieheni myös ehdotti (esikoisen ollessa vauva, kun olin äitiyslomalla ja hoitovapaalla) minulle "ihan omaa iltaa", joka oli joka maanantai alkaen klo 18. Silloin sain keskittyä omiin juttuihin ihan vain vaikka kotona, eikä minun tarvinnut tehdä mitään lasten- tai kodinhoitojuttuja...
(Kolmen kanssa tuo viimeksi mainittu järjestely tietenkin paljon haasteellisempaa iltatoimineen ym.)
Tiedän vain kuinka raskasta vauva-aika perheessä aina on, saatikka se, että vauvalla on jokin perussairaus, jonka kanssa saa koko ajan olla enemmän tai vähemmän varpaillaan... Se stressi ja huoli kun on joka hetki läsnä, vaikka sairauden kanssa olisikin "hyvä vaihe" menossa!
Tsemppiä ja auringon voimauttavaa valoa elämäänne! <3
Lähetä kommentti