Ennen juhannusta vietimme koko perhe viikonlopun Turun caribiassa sydänlapset ja -aikuiset ry:n järjestämässä sopeutumisvalmennus viikonlopussa. Vain yksi asia tämän sairauden kanssa elämisessä on hyvää, vertaistuki ja uusiin ihmisiin tutustuminen. Sieltä on löytynyt sellaisia sydänystäviä äidille, joita ei olisi ikinä muuten edes tavannut. Odotin innolla viikonloppua ja kaikkien vanhojen ja uusien tuttujen tapaamista. Myös lapset tekivät tuttavuutta sydänlasten ja heidän sisarusten kanssa.
Sova viikonlopun ohjelma on aika tiukka. Vanhemmille luentoja joiden ajan lapset ovat hoitajien kanssa. Illalla ohjelmaa koko perheelle. Välissä ruokailut valmiissa pöydässä, tätä kotiäiti osaa arvostaa :) Yhdistys on järjestänyt lapsille hoitajat ja lapset touhuavat ikäistensä kanssa samassa ryhmässä. Tällä kertaa mm kävivät tutustumassa palo-asemalla, askartelivat, pelasivat minigofia, moottoripyöräilijät käyttivät lapsia ajelulla ja tietysti ulkoilivat. Lapset tykkäsivät. Toivo jäi shut hyvin omaan ryhmäänsä, mutta siten olikin tullut itku. Näki siskon jossain vaiheessa ja ripustautui kaulaan kiinni. Lopun viikonlopun Toivo menikin sitten siskon ryhmän mukana ja näin ollen pääsi istumaan moottoripyörän kyytiin, josta jaksaa vieläkin päivitäin kertoa :) Oli myös mukava kuulla, että pieni jaksoi isompien mukana hienosti.
Vanhemmille oli useampi luento mm. kardiologi kertoi rytmihäiriöistä, sh lapsen sairastamisesta, psykologi lapsen itsetunnon vahvistamisesta, kirurgi tulevaisuuden näkymistä. Lisäksi oli paneeli keskustelu, nämä ovat aina olleet hyvin antoisia.
Uimaankin ehdittiin ja illalla lapset pääsivät diskoilemaan ja äitikin livahti vielä illalla istumaan iltaa terassille. Vauhdikas viikonloppu, jota voin lämpimästi suositella kaikille sitä harkitseville.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti