Muutama viikko sitten käytiin neurologin luona. Ei ollut kovinkaan huolissaan Toivon kehityksestä. Puhe on jäljessä, mutta se on jo tiedossa ja sen takia tukiviittomat jo kovassa käytössä. Ei nähnyt tarvetta toimintaterapeutille eikä fysioterapeutille. Toki liikkuminen on kömpelöä. Se on kuitenkin alun huomioon ottaen ymmärrettävää ja kuitenkin yritystä löytyy esim. juoksuun ja hyppäämiseen vaikka ne eivät vielä sujukkaan kunnolla.
Pään pienuutta ihmetteli. Ei kuitenkaan näyttänyt hänen silmään pieneltä, joten voi johtua vaan pään muodosta. Toinen se "ei niin hyvä vaihtoehto" on että aivot ei ole kasvaneet normaalisti. Mutta sille ei voi oikein mitään tehdäkkään. Magneettikuvaus nukutuksessa, joten ei kiitos nyt kun siitä ei ole muita merkkejä.
Letkuttamista kovin ihmetteli ja kertoi omia ajatuksiaan, äidin pää meni niistä ihan pyörälle. Seuraavalla viikolla puheteraputilla ja ravitsemusterapeutilla oli työtä saada äiti vakuttuneeksi ettei tässä muutakaan voi kuin sen mitä nyt tehdään. Pitkä matka on tultu syömisen kanssa eteenpäin, mutta vielä on pitkä matka edessä.
Psykologille saimme ajan, jossa kartoitetaan missä kehitys menee. Tänään siellä oltiin ja ihan ikätasoisesti Toivo pärjäsi. Puheen vaikeudet vähän tuottivat ongelmia muutamassa tehtävässä, kun ei poika voinut esim. laskea tai sanoa mitä kuva esittää. Olen tyytyväinen ettei sieltä tullut enää muuta minkä kanssa painia. Syömättömyys, puhe ja yleinen jaksaminen on ihan tarpeeksi tällä hetkellä. Joskus myöhemmin psykologi testaa Maunon uudestaan ja nähdään mihin suuntaan ja mitä vauhtia kehitys etenee.
3 kommenttia:
Kiitos ihanasta blogista! Kaksi viikkoa sitten meillä todettiin rakenneultrassa sydämessä jotain vikaa ja eilen sain tuomion, että vauvan sydämestä tulee erittäin todennäköisesti yksikammioinen. Tänään kävin lapsivesipunktiossa ja raskas päätös pitäisi tehdä viimeistään ensi viikolla. On hienoa että oot jaksanut kirjoittaa raskaasta ajasta. Luinkin koko blogisi tänään alusta asti ja sain todella paljon tietoa mitä ehkä olisi tulossa. Toivon tilanne on antanut itselle toivoa, että ehkä tästä voisi selvitäkin. Suurin huoleni on ollut, että olisiko lapsen elämä pelkkää kärsimystä jos päätän jatkaa raskautta.
Voimia ja rohkeutta päätöksen tekoon. Se ei ole helppoa. Raskausajan pelot ovat vieläkin kirkkaassa muistissa. Liian vähän tänne tulee kirjoiteltua ihan siitä normaalista arjesta, joka ei kauheasti terveen lapsen arjesta eroa. Niinä huonoina aikoina on vaan paljon enemmän murhetta kannettava ja tänne ne on helppo purkaa. Nyt meillä menee suorastaan loistavasti sydämen puolesta :) Onhan tällä tiellä sitä kärsimystäkin, mutta päätöstämme en ole katunut. Voit laittaa mulle myös s.postia jos haluat jutella paremmin marika84.salonen@gmail.com
Kiva kuulla, että teillä on nyt asiat hyvin! Voisin kirjoitellakin, kunhan ensin saan lapsivesipunktion tulokset. Niiden pitäisi tulla tänään tai huomenna. Olen myös alkanut kirjoittaa omaa blogia. Jos haluat käydä katsomassa, osoite on sydanlapsenpaivakirja.blogspot.fi :)
Lähetä kommentti