Kuulumisia

Kesä ja kesän muka kiireet vievät mennessään. Blogin kirjoittaminen jäänyt täysin. Mitäs kaikkea onkaan tapahtunut? Ainakin käytiin Pirttikallion kotieläinpihalla katselemassa ja silittelemässä eläimiä. Parhaita taisivat Toivon ja Mean mielestä olla vuohet. Toivokin tykkäsi niitä rapsutella ja Mea olisi syöttänyt kaiken löytämänsä ruohon.

Mea on opetellut ajamaan pyörällä uudestaan. Viime kesänä sen jo oppi, mutta kun tyttöön on iskenyt tuo arkuus niin ei ole halunut pyöräillä aikaisemmin kesällä. Opetellessa vasta kunnolla tajusin, kuinka tuon neidin elämä on mennyt sekaisin. Koko ajan kyseli että eihän hänellä ole mitään hätää, sujuuhan tämä. Pari päivää sinnikkäästi pyöräiltiin ja hoin " sujuu hienosti, hyvin menee" ja nyt on alkanut polkemiseen tulla vähän vauhtiakin. Viime vuonna antoi vaan mennä, eikä kysellyt tai aristellut ja puhua pälpätti taukoamatta. Nyt kyhnää äidin jalassa tai sylissä eikä vastaa läheskään kaikille ennen kuin on katsellut tilannetta ainakin puolituntia.

Toivo on oppinut vaikka mitä. Monta kertaa oon ollut ihan innoissaan, että vau ja odotan innolla kun fysioterapeutti palaa lomalta ja näkee miten tuo poitsu touhuaa. Polviseisonnasta on tullut arkea ja Toivo yrittää kaivaa hervottoman suuresta lelukopastaan tavaroita. Nousee myös keittiönlaatikoita vasten niitä penkomaan, mutta ehkäpä parasta on nousta imuria vasten ja hiukset vaan hulmuavat imurin käydessä. Tänää illalla nousi pienellä avustuksella seisomaan ihan kokonaan minusta kiinnipitäen ja nauraa räkätti hervottomasti. Seisominen on vaan vielä ihan huteraa eikä jaksa kauaa edes seistä vaan pyllähtää lattialle.

Syömisessä ollaan menty ehkäpä aste eteenpäin ja juominen on tällä hetkellä parasta. Sairastettiin juuri vatsatauti ja silloin se into tuli. Yhtenä päivänä Toivo joi 2desiä!! mehua kun ennen on saanut menemään sen 10ml päivässä. Myös hedelmäsosetta söi juomalla pilttipurkista. Nyt onkin tullut uusi ilmiö ja vaatii meiltä muilta juotavaa kun juodaan. Ihan sama vaikka omassa lasissa olisi ihan samaa, toisen lasista maistuu vissiin paremmalta. Toivo raivoaa niin kauan että saa eikä muu kelpaa. Lasten maissinaksut Toivo on heittänyt  aina pois ja nyt sai maistaa oikeita juustonaksuja. Ne kyllä kelpasivat, makua siis pitää olla. Suunnitelmissa on kokeilla suklaavanukasta, jospa se herkkupepulle kelpaisi.

Toivolla on muutenkin iso omatahto. Esimerkiksi nyt mies meni opettamaan mistä valot laitetaan lamppuun ja nyt poika osoittelee ensin äitiä, sitten valokatkaisiaa ja sitten lamppua niin kauan että valon laittaa päälle. Palkaksi saa makean naurun ja uudet osoittelut kun lamppu pitää sammuttaa ja taas laittaa päälle ja taas sammuttaa ja taas ja taas....