Tasaista toipumista

Toivo toipuu pikkuhiljaa. Isompia takapakkeja ei ole tullut ja lääkkeitä on päästy purkamaan hienosti. Enää menee jatkuvana yksi sydämentukilääke. Morfiinikin on lopetettu, toki saa sitä tarvittaessa. Happiviiksillä elo ei sujunut ja Toivo sai c-pap laitteen auttamaan hengittämisessä. Tänään kun typpihoito lopetetaan koitettaan viiksiä uudestaan. Dreenit poistettiin eilen aamulla ja Toivo on ollut pieniä hetkiä hereillä. Hyvin on antanut hoitajien tehdä hommiaan. Äidille onkin sitten kiukutellut, kun ei ole päässyt vgielä syliin. Aamulla yritettiin, mutta letkut ei riittänyt. Siitäkös huuto vasta tulikin. Minä makasin sitten Toivon päällä (paino ei tosin ollut Toivon päällä) ja pusuttelin poskea. Siihen hetkittäin rauhottui. Eilen juotiin vettä niin että hoitaja piti Toivoa istumassa sängyssä. Kova jano olikin ja Toivo joi ahnaasti. Veden loputtua alkoi huuto ja paineet ja sykkeet nousi, saturaatiot laski. Voi sitä koneen kilkatuksen määrää. Pelolla odotan, että sanovat Toivon ärtyvän liikaa vierailuista ja sanovat ettei voida mennä. Pian toivottavasti osastolla. Toivollekkin sanoin, että nyt levätään. Osastolla saa olla sitten sylissä.

Nyt sain vihdoin kuviakin. Ensimmäisenä Toivo leikkauspäivänä hengityskoneessa. Toisessa tänään aamulla ja nyt nenässä tuhisee c-pap.