tiistai 26. helmikuuta 2013

Tutin tuskaa

Toivo on ollut aivan hirmuinen tutin lutkuttaja. Heti kun tutti katosi näköpiiristä alkoi huuto tai oikeastaan se ei koskaan edes hävinnyt kun oli aina suussa. Annoin asian olla. Tiesin että Toivo tarvitsee lohdukkeen sairaalaan ja jos olisi aloittanut karsimaan olisi sairaalassa todennäköisesti tullut takapakkia. Taisin kyllä olla väärässä ja tutista ei sitten ollutkaan enää paljon lohdutusta kun sitä olisi tarvinnut. Nyt olemme olleet pari/kolme viikkoa vähemmällä tutin syömisellä. Edelleen unille mennessä tutti tulee esiin kätköistä sekä ison pipin sattuessa. Automatkojakin ollaan selvitty ilman ja unikin on tullut autossa ilman tuttia. Päiväunien jälkeen luopumisen tuska iskee eikä Toivo anna tuttia millään pois, ainakaan äidille. Siskot sen yleensä saavat houkuteltua tai esim. Monan syntymäpäivillä sukulaismies jota olisi voinut vaikka vierastaa. Vielä ei olla totaalisesti luopumassa. Toivo tarvitsee kuitenkin tutin ultraan. Kunhan kontrollit harvenevat katsotaan sitten. Seuraava onkin 12.3 ja samalla reissulla myös fysiterapeutti ja puheterapeutti kai siihen voisi vielä ottaa ravitsemussuunnittelijan tapaamisen, mutta tuo reissukin taitaa kestää jo puolipäivää.

Inrin kaa oli pientä säätöä loppuviikosta ja käytiin kunnon labroillakin. Inr oli pe kotona 1.7,  onneksi suoninäyte oli 2.1 ja klexane piikiltä säästyttiin. Toivohan on ollut flunssainen ja oksentanut noin kerran päivässä joka sitten sekoittaa inr-arvoa. Maha on jotenkin sekaisin tai ainakin toimii hyvin, noin viisi kertaa päivässä. Ei se ole kyllä vielä normalisoitunut leikkauksen jäljiltä. Raukka on niin herkkä vatsainen, että pienet muutokset näkyy heti vatsantoiminnassa. Olen sitten mittaillut arvoa vähän tiheämmin, ihan oman mielenrauhan vuoksi. Hmm, pitöisköhän siitäkin tehdä ihan oma potsauksensa? Haavan hoidosta meinasin tehdä, mutta homma sen verran vauhdikasta ettei siinä ehtinyt ottaa kuvia. Nyt onkaloa ei enää ole, pieni rupi vain. Putsailen kyllä edelleen jokapäivä ja pidän päällä sorbact nauhaa ja lappua. Lopetan kunhan nuo laput loppuvat kaapista.


2 kommenttia:

Satua kirjoitti...

Meillähän meni silleen jännästi, että Joona söi tuttia sitten Juuson sairaalareissujen ja muun takia kolme vuotiaaksi. Ei hennonut ottaa isoveljeltä lohtua pois, kun pikkuveljen takia kaikki oli niin kaaosta.

Jutta kirjoitti...

Olen HLT eli hammaslääketieteen tohtori ja sanoisin, että kaksi vuotta on aika sopiva aika luopua tutin käytöstä. Mikäli turhaan aikaistetaan sitä, saattaa lapsi alkaa imeä peukaloaan, jolloin vieroitus vaikeutuu. Sen lisäksi peukalon imijöiden purentavirhe on yleensä epäsymmetrinen, joka puolestaan lisää oikomishoidon haasteita. Toivolle tutti on varmasti vielä hyvä turvanlisä.