http://youtu.be/BCHKZA1bp5Q
tänään kun kuulin radiossa
tiistai 12. heinäkuuta 2011
Viime metreillä
torstaina aika HUSiin naistenklinikalle jännitän käynnistetäänkö vai ei, toivottavasti ettei tarvitsisi ajella takaisin kotiin tai ainakaan jäädä Helsinkiin odottelemaan. Tyttöjä tuntuu jännittävän myös. Isompi roikkui illalla kaulassa kun tietää että huomenna on jo mummulassa hoidossa. Pienempi kyselee kaikkea ja halusi vielä illalla vaunulenkille ennen kuin siirtyvät seuraavalle.
Itse olen hyvillä mielin ja odotan levollisin mielin tulevaa. Toivon että omat voimat riittävät seuraavaksi vuodeksi ja että saisin aimo annoksen kärsivällisyyttä lisää noiden isompien lasten touhuihin.
keskiviikko 6. heinäkuuta 2011
Aborttilaki
Nyt on ollut kovasti keskustelua uudesta aborttilaista, että keskeytyksen ehdoton takaraja tulisi olla jo viikolla 20 kun nyt keskeytyksen saa vielä myöhemminkin vakavan vamman takia.
Itse en ole mikään abortin kannattaja, mutta tämän raskauden myötä jouduin senkin asian kohtaamaan uudella tavalla ja harkitsemaan asiaa. Itse pääsin rakenneultraan vasta raskausviikolla 21+3 jossa sydämen rakenteessa todettiin vikaa. Tarkemman diagnoosin saimme viikon kuluttu eli jos uusi laki toteutuisi ei meillä olisi ollut enää mitään mahdollisuuksia keskeytykseen.
Onneksemme rakenneultran kuvia katsoi jo yksi lääkäri ennen varsinaista diagnoosia ja saimme alustavan diagnoosin mitä moni ei ole saanut. Nyt tiesimme että meille "tarjotaan" aborttia vaihtoehtona ja kerkisimme perehtymään sairauteen ja muodostamaan mielipiteen keskeytyksestä. Jos emme olisi saaneet alustavaa diagnoosia olisi pitänyt vielä 21 vkon jälkeen harkita asiaa ja edelleen abortti olisi pitkittynyt.
Abortti päätös noilla viikoilla ei ole mikään helppo, jos uusi laki tulee voimaan toivon todella että rakenneultraan pääsee viimeistään viikolla 18. Näin jokainen voi tehdä omalle kohdalleen sopivimman ratkaisun niin ettei joudu sitä myöhemmin katumaan.
Itse en ole mikään abortin kannattaja, mutta tämän raskauden myötä jouduin senkin asian kohtaamaan uudella tavalla ja harkitsemaan asiaa. Itse pääsin rakenneultraan vasta raskausviikolla 21+3 jossa sydämen rakenteessa todettiin vikaa. Tarkemman diagnoosin saimme viikon kuluttu eli jos uusi laki toteutuisi ei meillä olisi ollut enää mitään mahdollisuuksia keskeytykseen.
Onneksemme rakenneultran kuvia katsoi jo yksi lääkäri ennen varsinaista diagnoosia ja saimme alustavan diagnoosin mitä moni ei ole saanut. Nyt tiesimme että meille "tarjotaan" aborttia vaihtoehtona ja kerkisimme perehtymään sairauteen ja muodostamaan mielipiteen keskeytyksestä. Jos emme olisi saaneet alustavaa diagnoosia olisi pitänyt vielä 21 vkon jälkeen harkita asiaa ja edelleen abortti olisi pitkittynyt.
Abortti päätös noilla viikoilla ei ole mikään helppo, jos uusi laki tulee voimaan toivon todella että rakenneultraan pääsee viimeistään viikolla 18. Näin jokainen voi tehdä omalle kohdalleen sopivimman ratkaisun niin ettei joudu sitä myöhemmin katumaan.
torstai 23. kesäkuuta 2011
3 viikkoa vielä
ja sittenkö poksahdan? Toivottavasti :)
Tänään sovittiin neuvolan tädin kanssa etten käy enää siellä kun omassa olossa ei ole valittamista. Seuraava kontrolli Taysissa 2 viikon päästä. Silloin ajattelin pakata laukut valmiiksi jos vaikka sanovat että kohta tulee ja lähettävät Helsinkiin odottamaan synnytyksen käynnistymistä.
Iltaisin mietin miten saan nuo tytöt katsomaan vauvaa sairaalaan mahdollisimman pian. Aluksi ajattelin että käyvät vain katsomassa vauvaa ja lähtevät takaisin mummulaan. Nyt olenkin päätynyt siihen että ovat leikkaukseen asti Hesassa ja sitten menevät takaisin mummun hoiviin. Saadaan me sitten jännittää kaksistaan leikkauksesta toipumista ja saavat sisaretkin viettää muutaman hetken ennemmän pikku veljen kanssa jos leikkaus ei menekään hyvin. Ajatus saa mut joka ilta itkemään. Olisikohan sittenkin nuoremmalle helpompi käsittää toisen pois meno jos ei ikinä näkiskään? Nytkin ihmettelee kuinka äidin mahassa voi olla vauva ja esittelee sitten omaa mahaansa ja vauvaansa. Ei selvästikkään käsitä mitä on tulossa, että hänestä tulee pian isosisko. Jos tytöt ei näkisi Toivoa tietäisin katuvani sitä usein, haluan heidän tietävän miksi äiti on surullinen ja tietävänsä että heillä on joskus ollut pikkuveli. Toivottavasti asiat ei mene näin vaan saamme nauttia Toivon seurasta pitkään ja tytöt tutustua pikkuveljen kaikkiin ihaniin ja kamaliin puoliin.
Tänään sovittiin neuvolan tädin kanssa etten käy enää siellä kun omassa olossa ei ole valittamista. Seuraava kontrolli Taysissa 2 viikon päästä. Silloin ajattelin pakata laukut valmiiksi jos vaikka sanovat että kohta tulee ja lähettävät Helsinkiin odottamaan synnytyksen käynnistymistä.
Iltaisin mietin miten saan nuo tytöt katsomaan vauvaa sairaalaan mahdollisimman pian. Aluksi ajattelin että käyvät vain katsomassa vauvaa ja lähtevät takaisin mummulaan. Nyt olenkin päätynyt siihen että ovat leikkaukseen asti Hesassa ja sitten menevät takaisin mummun hoiviin. Saadaan me sitten jännittää kaksistaan leikkauksesta toipumista ja saavat sisaretkin viettää muutaman hetken ennemmän pikku veljen kanssa jos leikkaus ei menekään hyvin. Ajatus saa mut joka ilta itkemään. Olisikohan sittenkin nuoremmalle helpompi käsittää toisen pois meno jos ei ikinä näkiskään? Nytkin ihmettelee kuinka äidin mahassa voi olla vauva ja esittelee sitten omaa mahaansa ja vauvaansa. Ei selvästikkään käsitä mitä on tulossa, että hänestä tulee pian isosisko. Jos tytöt ei näkisi Toivoa tietäisin katuvani sitä usein, haluan heidän tietävän miksi äiti on surullinen ja tietävänsä että heillä on joskus ollut pikkuveli. Toivottavasti asiat ei mene näin vaan saamme nauttia Toivon seurasta pitkään ja tytöt tutustua pikkuveljen kaikkiin ihaniin ja kamaliin puoliin.
torstai 9. kesäkuuta 2011
Paremmalla mielellä
Helsingin reissu meni kaikin puolin hyvin, mulla oli tosi hyvä fiilis sieltä kotiin tullessa toisin kuin viimeksi. TAYSissa ollutta nestettä ei sydänpussissa ollutkaan mikä piristi mieltä kummasti.
Nyt vain odotellaan, vielä 5 rv jäljellä. Oma fyysinen olo mitä mainioin vaikka hellettä riittää ja henkisesti vain odotan synnytystä enemmän kuin muuta. Esikoisen kanssa juteltu parina viimeisenä päivänä paljon Toivon tilasta, siitä mitä sairaalassa Toivolle tehdään, missä Toivo siellä on, voidaanko pitää Toivoa sylissä, jopa kuolemasta ja ihan itkemättä. Mä taidan vihdoin hyväksyä tän asian. Veikkaan että sitten kun näen Toivon teholla itken taas, pienen kultani kaikkien koneiden keskellä, mutta siellä on kaikkein paras tiedän sen.
Suurinta ressiä aiheuttaa pinnasänky, sen yhtä osaa ei löydy mistään. Joudun siis hommaan uuden sängyn! Muutenkin nyt tekisi mieli rakentaa "pesää", muille lapsille on tässä vaiheessa ollut kaikki valmiina, nyt ei mitään. Ei edes paikkaa vaatteille, joko uskaltaisi käydä ostamassa lipaston tai kaapin vaatteille?
Nyt vain odotellaan, vielä 5 rv jäljellä. Oma fyysinen olo mitä mainioin vaikka hellettä riittää ja henkisesti vain odotan synnytystä enemmän kuin muuta. Esikoisen kanssa juteltu parina viimeisenä päivänä paljon Toivon tilasta, siitä mitä sairaalassa Toivolle tehdään, missä Toivo siellä on, voidaanko pitää Toivoa sylissä, jopa kuolemasta ja ihan itkemättä. Mä taidan vihdoin hyväksyä tän asian. Veikkaan että sitten kun näen Toivon teholla itken taas, pienen kultani kaikkien koneiden keskellä, mutta siellä on kaikkein paras tiedän sen.
Suurinta ressiä aiheuttaa pinnasänky, sen yhtä osaa ei löydy mistään. Joudun siis hommaan uuden sängyn! Muutenkin nyt tekisi mieli rakentaa "pesää", muille lapsille on tässä vaiheessa ollut kaikki valmiina, nyt ei mitään. Ei edes paikkaa vaatteille, joko uskaltaisi käydä ostamassa lipaston tai kaapin vaatteille?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)