tänään parikin kertaa. Huomasin että noin vuosi sitten Toivo ilmoitti tulostaan. Koitettiin miehen kanssa muistella tilannetta, mutta voi kuinka sitä kaiken unohtaa. Toivo oli hyvin toivottu lapsi, mutta silti en meinannut uskoa kun testi näytti positiivista tulosta. Olin ajatellut, että menisi ehkä puoli vuotta suuntaan tai toiseen, mutta Toivo sai alkunsa heti ehkäisyn pois jättämisen jälkeen. Raskaudesta ei kerrottu oikeastaan kenellekään, haluttiin varmistaa ultralla, että kaikki vauvalla kunnossa. Vaistosinkohan silloin jollain tapaa tulevat koitokset? Ensimmäinen ultrahan oli "puhdas" ja silloin jatkettiin odottamista turvallisin mielin.
Katetrointi lähestyy, samana päivänä Toivo on neljän kuukauden ikäinen. Tulisipa hyviä uutisia juhla päivän kunniaksi. Fiilikset on kyllä päinvastaiset. Toivo ollut väsyneempi, nukkuu paljon enemmän kuin pari viikkoa sitten. Tuntuu ettei kerkiä tekeen mitään sen kanssa kun aina vaan nukkuu. Hyvä jos kerran päivässä kokeillaan mahalla oloa. Saati harjoitellaan vasemman käden käyttöä. Tänään alkoi tosin kunnolla juttelemaan, pitempiä hetkiä kuin ennen ja antoi mummolle ensimmäisen kunnon naurun.
Syöminen takkuaa urakalla. Syö itse ehkä yhdellä tai kahdella aterialla, vaivaiset 20ml. Pullolla vain huutaa. Tiedättekös rintaraivarit, kun lapsi vain huutaa eikä suostu syömään. Meillä ois sit niin kuin pulloraivarit. Oma olo jotenkin tuhautunut tai ehkäpä paremminkin vaan vituttaa. Tuntuu että teen jotain väärin, vaikka en varmaan ees tee. Tuntuu turhauttavalta antaa sitä pulloa, ois ehkä vaan helpompi antaa maito suoraan letkuun, mutta sitten ajattelsin, josko nyt olis sittenkin syönyt. Yks pirun oravanpyörä koko syöminen. Toivo on ruvennut myös pulautteleen. Mun mielestä ei ole "normaalia" pulauttelua. Ulos sitä maitoa nyt joka tapauksessa tulee ja komeassa kaaressa tuleekin. Ei onneksi useaan kertaan päivässä. Oikeastaan vain kerran. Mulla siis sellainen olo, että seuraava leikkaus aikaistuisi, mutta se jää nähtäväksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti